Se olis loma ja lähtö NEW YORKIIN!

Tätä on odotettu: LOMA! Pari viikkoa on nyt vapaata kesätyön ja koulun välissä, hiphei! Viimeiset viikot jaksoi painaa duunia, kun tiesi, mikä palkinto odottaa: nimittäin tänään lähdetään kaverin kanssa viikoksi New Yorkiin!

Manhattan skyline

Viime keväänä kävin ensimmäistä kertaa Nycissä, ja ihastuin jo silloin kaupungin vilskeeseen. New York todella on kaupunki, joka ei koskaan nuku! Jo silloin tuli tunne, että tänne haluan ehdottomasti uudestaan. Kiva nähdä, vastaako muistot ja mielikuvat kaupungista todellisuutta!

Huhtikuussa 2013 New Yorkissa oli pirun kylmä: toivottavasti nyt säät suosii!

Emme ole kaverini kanssa suunnitelleet tulevan viikon aikataulua sen tarkemmin. Etukäteen sovittuna on ainoastaan, että yksi päivä pyhitetään shoppailulle (Woodbury Premium Outlets, ahh!) ja yksi ilta musikaalille. Lisäksi tarkoituksena olisi käydä 6 flags -huvipuistossa. Ravintoloista haluan ainakin käydä Red Lobsterissa (täältä saa maailman parhaat biscuitit!) ja Shake Shackissa hamppareilla. Jotta loma ei kuitenkaan menisi pelkästään ihanalla Jenkkiruualla mässäilyksi, kulkee lenkkarit mukana matkalaukussa. Meidän hostelli sijaitsee kätevästi Central Parkin vieressä, joten mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa päivä kuin lenkkeilemällä yhdessä maailman tunnetuimmassa puistossa! (Näinhän mä suunnittelen, katsotaan toteutuuko...)

Koneen lähtöä odotellessa...

Mutta palaillaan viikon päästä!

PSST! Kannattaa seurata matkan kulkua instragramissa: @annaaksenia !

-Aksenia

Löysin uuden rakkauden: raakakakut

Myönnän, olen mainonnan uhri. Erityisesti blogimainonnan. Olen lukenut vaikka kuinka monesta blogista ja nähnyt kuvia instassa ja facebookissa Cafe Kokon suussasulavista raakakakuista. Näitä #foodporn kuvia katsellessa olen ajatellut, että raaskisiko itsekin pistää elämän risaseksi ja laittaa 7 euroa pieneen kakkupalaan. Kauhea hehkutus kakkujen suussasulavuudesta ja taivaallisuudesta tuntui vähän ylimenevältä, joten pakkohan sitä oli kyynikkona itsekin päästä maistamaan raakajälkkäreitä. Ja jo ensimmäisellä suupalalla tunsin sen. Kun kookoskermalla höystetty omenaraakakakku suli kielen päällä, tiesin löytäneenä my one true matchin. Väisty mutakakku, uusi ykkönen on löytynyt. En ole ikinä syönyt niin hyvää kakkua!

Laatu korvaa tässä tapauksessa määrän (vaikka olisinkin voinut syödä koko kakun!)

Testissa sitruunakakku sekä valkosuklaa-omena-kakku. Omena oli hitusen parempi!

Kakku oli kyllä ihan törkeen hyvää, pakko myöntää! Fiilistelen vielä näin jälkeenpäinkin sitä ihanaa koostumusta ja mausteiden yhdistelmää, mmm... Harmi, että yhdestä kakkupalasta maksettava 7 euron tsipalehinta on vähän liian korkea kovin usein nautittavaksi. Kakun kaveriksi otin appelsiiniteetä, joka oli myös älyttömän hyvää. Viereisessä pöydässä tuoksuvat sämpylät ja suolaiset piirakat näyttivät myös sen verta hyviltä, että niitä on pakko kokeilla ensi kerralla.

Ihanan tarjonnan lisäksi kahvila itsessään on mielettömän söpö rennon sisustuksensa kanssa

 

 

Ihan kelpo valikoima kakkuja! Plussana: menussa on listattu kakuissa käytetyt ainesosat, jotta tiedät mitä syöt

 

Rakastan ilmaista tavaraa: naisten vessasta löytyy hajuvettä ja käsirasvaa, mikä on musta tosi kiva juttu.

Ennen olen pitänyt raakaruokaa vähän hifistelynä, mutta nyt olen kyllä sen vannoutunut fani. Kaverin kanssa tuumittiin, että syksyllä pistetään kotileipomo pystyyn ja opetellaan tekemään näitä herkkuja itse, niin voi nautiskella näitä herkkuja myös kotosalla. Saa nähdä, minkälaista (syömäkelvotonta?) mössöä siitä seuraa!

-Aksenia

Kokeilemisen arvoinen sushibuffet

Onko maailmassa ketään, joka ei tykkäisi sushista? Vuosi sitten olisin nostanut käden pystyyn rivakasti, vastarannan kiiski kun olen. Riisi ei silloin kuulunut mun lemppariruokiin eikä kuulunut kyllä raaka kalakaan. Olin kerran kokeillut sushia huonolla menestyksellä ja vannonut, etten enää siihen koske. Kuitenkin ollessani Hawaiilla keväällä, pääsin kaverin mukana syömään japanilaiseen huippuravintolaan. Siellä sushit sulivat suussa ja sulattivat paatuneimmankin sushininhoajan sydämen. Siitä lähtien olen yrittänyt metsästää vastaavia itämaisia makuelämyksiä Suomessa.

 

En tiedä, mitä tässä tarkalleen oli, mutta raakaa kalaa. Ja pirun hyvää sellaista. Tällainen yksi annos maksoi joku 20€, onneksi ei tarvinnut maksaa itse :D

Japanilainen ravintola indeed: matalan pöydän ääressä istuttiin lattialla tyynyjen päällä, ruoka syötiin puikolla ja pieniä annoksia tilattiin 15 hengen pöytäseurueen kesken jaettavaksi, niin että kaikki sai maistella kaikkea. Löytyisiköhän vastaavaa Suomessa?

Suomessa olen syönyt parissa sushiravintolassa, sen enempää kiksejä saamatta. Siksipä innostuin, kun kuulin Helsingin keskustassa sijaitsevasta uudesta hyvästä sushiravintolasta, Konnichiwasta. Konnichiwa tarjoilee herkullista sushibuffettia jokaisena päivänä viikossa. Hintaa buffetilla on (vain) 19,50€ ja sillä saa vetää sushia napaansa niin paljon kuin sielu (tai maha) sietää. Ja voi luoja, miten ihania herkkuja buffetista löytyy!

Valinnan vaikeus. Tai helppous: ota kaikkea.

Buffeteissa on yleensä se huono puoli, että kaikkea on pakko maistaa. Ja sitä, mikä on parasta, on pakko ottaa vielä lisää. Tässä buffetissä ongelma on lisäksi se, että kaikki on niin hyvää, joten on vaikea valita ne pari parasta, mitä sitten santsaisi! Herkulliset tonnikala-avokado-rulla sekä friteerattu katkarapusushi jäivät kuitenkin parhaiten mieleen.

Suosittelenkin suuntaamaan tähän buffettiin, jos haluaa vetää ruokaöverit hyvällä sushilla ja kohtuullisella hinnalla Helsingissä!

 

 

Mmm sushi... tulee nälkä, kun katselee näitä ruokakuvia.

Onko muillakin ongelma syödä sushi kokonaisena? Vai oonko mä ainoa, joka näyttää pallokalalta, kun syö sushia?

-Aksenia

Keilaan sut kumoon

Lauantaina sää näytti sen verran pilviseltä, että tarkenimmen miehekkeen kanssa siirtyä auringonpalvomisesta sisätiloihin puuhailemaan. Viikonlopun aktiviteettina toimi hohtokeilaus. Keiloja kävimme kaatelemassa Arena Centerissä Myllypurossa, mistä löytyy hieno, uusi kellariin rakennettu keilahalli. Aina yllätyn (sillä aina unohdan tämän) että keilaus on niin hauskaa puuhaa: hienosti valaistu ja hyvällä tanssimusalla varustettu keilahalli sai väkisinkin hyvälle tuulelle! Vaikka viime keilailuista oli vierähtänyt hetki, oli muuvssit silti sen verran hyvin hallussa, että kaatoja sateli ja tämä nainen vei voiton ;)

Welcome to land down under

Keilaamisen yksi parhaista puolista on, että se soveltuu lähes jokaiselle ikään tai kokoon katsomatta. Tämä oli ihan pakko todeta, kun katseli viereisellä radalla olevan perheen touhuja. Tarhaikäinen muksu vyörytti pallon radalle vanhempien avustuksella, nuoriso intoutui kokeilemaan keilaamista silmät kiinni, vanhemmat näyttivät oikeaoppisia kierretekniikoita ja isovanhemmat töppöstelivät perässä. Kaikilla oli hauskaa ja nauru raikasi, vaikka pallo taisi olla enemmän rännissä kuin radalla. Mutta väliäkös sillä, vaikka keiloja kaatui vain kaksi, siitähän sai vaan paremmat naurut! Ja sitä riemun määrää, kun vahingossa (tai taidolla, who knows) sai ensimmäisen kaadon! Eihän siinä auttanut, kun liittyä toisten ilonpitoon.



Yksi neuvo: älkää jättäkö sormea kahden pallon väliin. Tuloksena on kipeä, musta sormi. Been there done that.



Voittajan on helppo hymyillä ;)

 -Aksenia

Karmean ihana aamulenkki

En mene. En jaksa. En oo saanut vielä untakaan ja kello on jo noin paljon! Enhän mä ehdi edes nukahtaa, kun pitäis jo herätä. En muuten varmana mene.

Näin mä kamppailin itseni kanssa eilen yöllä, kun pyörin sängyssä tulikuumassa huoneessani  (onko teiänkin huoneet kuin saunat näin helteillä??) ja yritin nukahtaa. Ajattelin, että okei, jos mä herään aamulla ja olo on pirteä (niin kuin se aina on aamuisin, right? NOOT...) lähden lenkille. Jos väsyttää, niin jään nukkumaan.

Lopulta nukahdin ja heräsin ihan liian nopeasti herätyskellon pirinään. Olo ei ollut pirteä, ehei, kaikkea muuta! Kaiken logiikan mukaan olisi pitänyt jäädä sänkyyn torkuttamaan. Sen sijaan olin päättäväinen. Kyllä mä nyt sinne lenkille kuitenkin lähden.



Aamulla ei ole niin tuskaisen kuuma juosta

Kun olin päässyt ylös sängystä, saanut lenkkarit jalkaan, napit korville ja astunut ulos ovesta raikkaaseen aamuun, muuttui ääni kellossa. Väsymys väistyi kuin itsestään. Ensimmäinen fiilis, kun lähdin pistämään tassua toisen eteen oli, että hiphei, mähän pääsin ylös sängystä! IN YOUR FACE, SLEEPY ME! Tämän jälkeen hyvä fiilis vaan kasvoi, kun kroppa alkoi herätä hiljaisella lenkkipolulla. Juostessa piristyi kuin huomaamatta! Puolen tunnin hölköttelyn aikana ehdin aikatauluttaa päivän, suunnitella viikonloppua sekä karistaa mielestä kaikki ikävät asiat. Ihanan erilainen ja virkistävä aloitus päivälle! Vaikka heräsin puoli tuntia aikaisemmin, oli olo paljon levänneempi kuin jos olisin jäänyt nukkumaan. Päivään sai siis ihan uudenlaista lisäenergiaa.

Joten suosittelen jokaiselle näin ihanilla kesäsäillä: kokeilkaa aamulenkkiä! Vaikka sillä sekuntilla, kun herätyskello pärähtää soimaan väsyttäisikin, kannattaa silti nousta sängystä herätyskellon torkuttamisen sijaan ja kiskoa ne lenkkarit jalkaan. Jälkeenpäin on nimittäin tuhat kertaa parempi fiilis kuin jos olisit jäänyt nukumaan ylimääräiset puoli tuntia.

Aamulenkin jälkeinen fiilis: mahtava (ja hikinen)! Ready for a new day!

 

 -Aksenia

Detox-jalkakylpy laittaa mönjät liikkeelle

Oletteko kuulleet Detox-puhdistuksesta? Mä en oikeastaan tiennyt, että mitä se edes on, kunnes kaveri postasi instagramiin kuvia ällöttävän mustaksi muuttuneesta jalkakylvystä. Mielenkiintohan siinä heräsi, ja oli pakko itsekin päästä katsomaan, minkälaista mönjää kropasta lähtee Detox-hoito on siis koko kroppaa puhdistava hoito, missä kuona-aineet pistetään liikkeelle. Laite toimii niin, että ranteeseen kiinnitetään anturi, joka johtaa sähköimpulsseja kehon läpi. Sähköimpulssi puskee sitten kaikki kuona-aineet ulos jalkapohjissa olevista tuhansista ihohuokosista. Hoito kesti vain 30 minuuttia, minkä aikana vesi oli muuttunut kirkkaasta vedestä keltaisen kautta ruskeaksi. Vaikka liikun ja nukun (omasta mielestäni) riittävästi sekä syön perusterveellisesti lopputulos oli aika karmaiseva: kaikki tuo mönjä oli lähtöisin minusta!

Detox-jalkakylpylaite johtaa sähköimpulsseja kropan läpi



Tästä lähdimme liikkeelle...

.... ja tähän päädyimme.

Detox-hoitoja suositellaan käytettäväksi puhdistavina kuureina, eli noin 5-10 kerran setteinä tasaisin väliajoin käytynä. Detox-hoidolla sanotaan olevan niin henkisesti kuin fyysisestikin puhdistava vaikutus: muun muassa iho voi paremmin sekä olo on pirteämpi, kun turhat kuona-aineet poistuu kropasta. Itse en kuitenkaan huomannut hoidon jälkeen olevani erityisen pirteä, hyvinvoiva tai puhdistunut (okei, olihan tää vasta eka hoito, mutta silti...), joten taidan käyttää rahani johonkin muuhun kuin uusiin puhdistuksiin. Mutta olen kuullut, että jotkut ihmiset ovat saaneet elämäänsä enemmän virtaa näiden puhdistushoitojen avulla. Joten kannattaa ihmeessä kokeilla! Detox-jalkakylpyjä on tarjolla ainakin Helsingissä hyvinvointihoitoloissa, ja hinta vaihtelee 35 euron ja 60:n välillä.

 

Kertokaapa, mikäli käytte testaamassa tätä puhdistusta, oliko olo virkeämpi!

 -Aksenia

Takaperinvoltti sekä muuta akroilua

Oon aina rakastanut akroa. Junnuna kattelin kateellisena, kun voimistelijat heitteli permannolla kevyesti voltteja etuperin, takaperin, sivuttain, kiertäen, kerien ja ties millä tavalla. Kattelin sitä ilmassa pyörimistä ja päätin, että perskule, minä kans! Kun aloitin cheerleadingin 12-vuotiaana, akro oli se, missä eniten halusin kehittyä ja mikä oli mun lempparijuttu treeneissä. Heikot nilkat asettivat välillä haasteita akroilulle ja takapakkiakin tuli välillä niiden takia. Ja silti, ennen kuin lopetin cheerleadingin, olin oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: paikaltaan flikit sekä flikki-voltin ja juoksevasta akrosta arabi-flikki-voltin sekä arabi-flikki-suoran. Suomennoksena vielä termeille, että arabialainen on voimistelijoiden käyttämä juoksuvauhti, flikki on takaperinpuolivoltti ja suora voltti on voltti, missä vartalo on täysin suorana ilmassa.

Lopetin tsirkkuilun kolme vuotta sitten muuton takia ja siitä asti on ollut kauhea hinku päästä taas akroilemaan. Onneksi Helsingistä löytyy Taitoliikuntakeskus, josta löytyy akroiluun sopivia trampoliineja, kanveesi sekä airtrack ja jonne pääsee kertamaksulla sisälle kuka vaan. Kesällä vaihdosta palattuani akrohinku oli entistä kovempi, joten onnekseni sain vanhan joukkuekaverin houkuteltua mukaan akroilemaan TLK:lle. Olemmekin nyt käyneet verestelemässä vanhoja akrotaitoja sekä opettelemassa paria ihan uuttakin juttua.

Look mama, I finally found a way to use my head!!

Eka tavoite mulla oli, että haluan uskaltaa tehdä arabi-flikki-volttia uudelleen. Ja eilen sitten keräsin rohkeuteni ja tein sen! Voitte kuvitella, miten pähkinöissä olin. Se on vaan niin siisti fiilis, kun kädet irtoaa maasta, hyppää ílmaan, heittää polvet ylös ja sitten jalat taas osuukin maahan. Ihan mieletöntä, minkälainen muisti lihaksilla on: vaikken ole kolmeen vuoteen tehnyt tätä, enkä voltin aikana miettinyt, mitä olen tekemässä vaan pelkästään tein jotain, tekniikka tuli lihasmuistista. Että vaikka mieli unohtaa, niin lihas ei. Hullua!

Akroilun toisena tavoitteena oli oppia täysin uusi akro: perhosvoltti. Perhosvoltti on vähän kuin kärrynpyörä ilman käsiä. Aloitimme kaverini kanssa treenaamisen nollasta, emme siis ole ikinä ennen treenanneet tätä. Monien päälleentulleiden itsemurhahyppyjen jälkeen tekniikka rupesi pikkuhiljaa löytymään ja voltit onnistumaan. Ja eilen se sitten lopulta onnistui! Trampoliinilla tosin, mutta kuitenkin! Nyt pitää vain siirtää se kovalle maalle. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kovalla treenillä se tulee sieltä vielä. Ja sitten oon taas pähkinöissä, kun lopulta opin sen maalla. Sitä ennen nautin treenaamisen ihanuudesta.

Tarinan opetus (koska sellaiset on aina kivoja) on tässä, että vanha koira todellakin voi oppia uusia temppuja! Joten jos sua kiinnostaa jokin uusi laji, älä epäröi aloittaa sitä vielä vanhempanakin! Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta. :)

 -Aksenia