Takaperinvoltti sekä muuta akroilua

Oon aina rakastanut akroa. Junnuna kattelin kateellisena, kun voimistelijat heitteli permannolla kevyesti voltteja etuperin, takaperin, sivuttain, kiertäen, kerien ja ties millä tavalla. Kattelin sitä ilmassa pyörimistä ja päätin, että perskule, minä kans! Kun aloitin cheerleadingin 12-vuotiaana, akro oli se, missä eniten halusin kehittyä ja mikä oli mun lempparijuttu treeneissä. Heikot nilkat asettivat välillä haasteita akroilulle ja takapakkiakin tuli välillä niiden takia. Ja silti, ennen kuin lopetin cheerleadingin, olin oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: paikaltaan flikit sekä flikki-voltin ja juoksevasta akrosta arabi-flikki-voltin sekä arabi-flikki-suoran. Suomennoksena vielä termeille, että arabialainen on voimistelijoiden käyttämä juoksuvauhti, flikki on takaperinpuolivoltti ja suora voltti on voltti, missä vartalo on täysin suorana ilmassa.

Lopetin tsirkkuilun kolme vuotta sitten muuton takia ja siitä asti on ollut kauhea hinku päästä taas akroilemaan. Onneksi Helsingistä löytyy Taitoliikuntakeskus, josta löytyy akroiluun sopivia trampoliineja, kanveesi sekä airtrack ja jonne pääsee kertamaksulla sisälle kuka vaan. Kesällä vaihdosta palattuani akrohinku oli entistä kovempi, joten onnekseni sain vanhan joukkuekaverin houkuteltua mukaan akroilemaan TLK:lle. Olemmekin nyt käyneet verestelemässä vanhoja akrotaitoja sekä opettelemassa paria ihan uuttakin juttua.

Look mama, I finally found a way to use my head!!

Eka tavoite mulla oli, että haluan uskaltaa tehdä arabi-flikki-volttia uudelleen. Ja eilen sitten keräsin rohkeuteni ja tein sen! Voitte kuvitella, miten pähkinöissä olin. Se on vaan niin siisti fiilis, kun kädet irtoaa maasta, hyppää ílmaan, heittää polvet ylös ja sitten jalat taas osuukin maahan. Ihan mieletöntä, minkälainen muisti lihaksilla on: vaikken ole kolmeen vuoteen tehnyt tätä, enkä voltin aikana miettinyt, mitä olen tekemässä vaan pelkästään tein jotain, tekniikka tuli lihasmuistista. Että vaikka mieli unohtaa, niin lihas ei. Hullua!

Akroilun toisena tavoitteena oli oppia täysin uusi akro: perhosvoltti. Perhosvoltti on vähän kuin kärrynpyörä ilman käsiä. Aloitimme kaverini kanssa treenaamisen nollasta, emme siis ole ikinä ennen treenanneet tätä. Monien päälleentulleiden itsemurhahyppyjen jälkeen tekniikka rupesi pikkuhiljaa löytymään ja voltit onnistumaan. Ja eilen se sitten lopulta onnistui! Trampoliinilla tosin, mutta kuitenkin! Nyt pitää vain siirtää se kovalle maalle. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kovalla treenillä se tulee sieltä vielä. Ja sitten oon taas pähkinöissä, kun lopulta opin sen maalla. Sitä ennen nautin treenaamisen ihanuudesta.

Tarinan opetus (koska sellaiset on aina kivoja) on tässä, että vanha koira todellakin voi oppia uusia temppuja! Joten jos sua kiinnostaa jokin uusi laji, älä epäröi aloittaa sitä vielä vanhempanakin! Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta. :)

 -Aksenia

Ampumista keskellä Helsinkiä

Onko täällä tarjoushaukkoja? Ilmottaudun nimittäin itse: olen pahimman sortin tarjouksienseuraaja, ja Grouponin ja Facediilin vakioasiakas. Joten kun löysin Grouponilta Helsinki Shootin Clubin tarjouksen ampumisperehdytyksestä, oli pakko päästä kokeilemaan, miltä tuntuu pidellä asetta kaunissa kädessä.

Helsinki Shooting Club on hyvällä sijainnilla keskustassa, lähellä Hietaniemen kauppatoria, joten perille oli helppo löytää. Kun pääsimme paikalle, aloitettiin perehdytyssetti samantien. Noin tunnin mittainen sessio aloitettiin reilun vartin perehdytyksellä, missä käytiin läpi turvaohjeet sekä aseenkäsittelyohjeet. Tämän jälkeen päästiin ampumaradalle, missä ammuttiin noin 25 metrin etäisyydestä .22-kaliiperisella pienoispistoolilla maalitauluun. Ampumisen kaava sujui kutakuinkin näin: kun silmät ja korvat oli suojattu, ohjaaja antoi luvan ampumiselle, jolloin astuttiin pöydän eteen. Pöydältä otettiin ase oikeaan käteen, työnnettiin lipas sisään ja ladattiin ase vetämällä varmistin taaksepäin. Tämän jälkeen otettiin tukeva asento ja ase nostettiin kädet rentoina mutta suht suorina eteen, ase päänkorkeudella. Ei muuta kuin tähtäys, sormi liipaisemelle ja hidas veto liipaisimesta: osu ja uppos. Piece of nakki, vai mitä?

Etutähtäimen tulee olla takatähtäimen sisällä, jotta osuisi maalitauluun. Eikä välttämättä silloinkaan osu. Kuva täältä

No ei sentään! Tähtääminen oli hullun vaikeaa, käsi kun tuppaa heilumaan niin pirusti, kun on painava metalliesine kädessä. Miten sitten pitäisi tähdätä? Aseesta lyötyy sekä etu- että takatähtäin, joiden tulisi olla lomittain, etutähtäimen takatähtäimen "sisällä". Etutähtäimen yläreunan taas tulee olla kohteen päällä, jotta osut maaliin. Selkeää, right? Ehkä, mutta ainakin haastavaa! Hollywood-leffoista tuttuja pum-pum-ampumakohtauksia, missä asetta heilutellaan ja osoitellaan ties minne (ja silti osutaan aina) olisi siis todellisuudessa aika vaikea toteuttaa.

Yhteensä ehdimme ampua tutustumiskäynnin aikana viisi luotia per kierros ja kierroksia oli yhteensä viisi. Ensimmäisellä kierroksella roiskin luoteja vähän sinne sun tänne, osumatta (omaan) maalitauluun kertaakaan (saatoin vahingossa ampua muiden maalitauluihin tosin). Toisella kierroksella pystyin jo hieman rentoutumaan ja pikkuhiljaa luodit alkoivat osumaan tauluun. Viimeisellä kierroksella pääsin jopa mustalle ympyrälle, jihuu!

Jännää settiä! Muistoksi ekasta kerrasta saa ottaa mukaan maalitaulun

Neljä ensimmäistä kierrosta ammuttiin .22-kaliiperisella aseella, mutta viides eli viimeinen kierros ammuttiin .99-kaliiperisella käsiaseella, mikä on yksi yleisimmistä pistooleista (voit bongata näitä muun muassa leffoista, tv-sarjoista etc). Yllätyin, miten painava ase oikeasti on! Sen lisäksi, että asetta joutuu oikeasti kannattelemaan, on aseen laukaisusta aiheutuva takapotku aika jytäkkä. Siinä joutuu oikeasti puristamaan aseenkahvaa, jotta ase ei lennä kädestä!

FREEZE! Näppärä .99-kaliiperinen pistooli pelästyttää rosvot leffoissa. Kuva täältä.

 

Mutta voin sanoa, että siistiä oli! Sydän hakkasi rinnassa, vaikka vain maaliin ammuttiinkin, oli sen verta jännää puuhaa ensikertalaiselle. Ja vaikken aseita hirveästi pelkääkään, ohjaajamme jakoi aika hyvän viisauden koskien aseita: Aseita ei pidä pelätä, mutta niitä pitää kunnioittaa. Joten jos tuntuu, että aseet pelottaa, kannattaa käydä kokeilemassa ampumista. Niitä kohtaan herää ihan uudenlainen kunnioitus, mutta pelko väistyy.

 -Aksenia

Flow Park: päästä sisäinen apinasi valloilleen

Haluaisitko tasapainoilla trapetsilla kymmenen metrin korkeudessa, hyppiä autonrenkaalta toiselle viidessä metrissä sekä laskea liaanilla alas puusta? Jos vastauksesi on kyllä kiitos, niin tätä herkkua sinulle tarjoilee Flow Park!

 



Voihan autonrenkaita käyttää näinkin



Flow Park on Suomen ensimmäinen seikkailuhuvipuisto, missä jokainen saa päästää sisäisen apinansa irti ja haastaa omat liikunalliset kykynsä sekä rohkeutensa. Koska poikaystäväni kanssa rakastamme molemmat kaikennäköisiä liikunnallisia aktiviteetteja, olimme innoissamme, kun saimme mahdutettua PullukkaRUN -viikonloppuumme käynnin Vierumäen Flow Parkissa. Koska en ole ennen ollut erityisen kiinnostunut roikkumista tai kiipeilyä vaativista treeneistä, menimme Flow Parkiin poikaystäväni ehdotuksesta. Paikan päällä kuitenkin innostuin myös tämän tyyppisestä treenistä, kun tuttu kaveri eli adrenaliini tuli mukaan kuvioihin korkeuksissa kiivetessä. Radat olivat oikeasti haastavia ja jännittäviä jopa tällaiselle huimapäälle! Ja minkä treenin puissa kiipeillessä saikaan, huhhuh! Selkää ja käsiä kolotti vielä monta päivää myöhemminkin.

 

Hyvän treenin Vierumäen puistossa saikin, sillä sieltä löytyy yhteensä viisi erilaista rataa, jotka ovat kaikki erilaisia ja eritasoisia. Liikkeelle lähdetään perehdytyksestä ja helposta radasta, missä ohjaaja varmistaa, että turvavaljaita osataan käyttää oikein. Tämän jälkeen saa mennä omaan tahtiin radoilla, niin kauan kuin intoa ja jaksamista riittää.

 

Harjotusradalla sai treenata tasapainoa - sekä opetella luottamaan turvavaljaisiin



Kävimme läpi viidestä radasta neljä, joiden läpikäymiseen kulutimme aikaa reilut kolme tuntia. Aikuisten lippu maksoi 18 euroa ja sillä olisi saanut viettää puistossa koko päivän. Kolmen tunnin jälkeen käsilihakset alkoivat kuitenkin huutaa hoosiannaa siinä määrin, että totesimme päivän treenin olevan nyt pulkassa ja lähdimme suosiolla hankkimaan murua rinnan alle.

 

Kivoin rata oli mielestäni Rata 2, jossa sai tasapainoilla lankkujen päällä sekä laskea skeittilaudalla narua pitkin seuraavalle tasanteelle. Vähiten tykkäsin kiipeilyseinästä, sillä siinä tunsin koko ajan kaatuvani taaksepäin ja putoavani. Hassua, että vaikka mulla oli valjaat päällä, silti pelkäsin putoamista ja tarrauduin jokaiseen ulokkeeseen henkeni edestä! Kertaakaan en kuitenkaan pudonnut. Ja vaikka olisikin pudonnut, se ei olisi ollut vaarallista. Näin monien kiipeilijöiden väsyvän kesken radan, jolloin he ottivat lepotauon ja jäivät roikkumaan valjaiden varaan. Se itseasiassa näytti aika siistiltä... Näin jälkeenpäin kun miettii, valjaidenvarassa roikkumista olisi ehkä kannattanutkin kokeilla.



Hyppynarurenkailla piti heijata itsensä toiselle puolelle



Jane liaanilla, Tarzan vartioi

Tää ei oo vaan aikuisten hupia. Snadit meni sieltä, mistä vanhemmatkin.



 

Flow Parkeja löytyy tällä hetkellä Suomesta neljä: Vierumäeltä, Ähtäristä, Lappeenrannasta ja Turusta. Syksyllä täytyy mennä testaamaan Turun puisto, tuo mieheke kun innostui apinoimisesta niin paljon. Ja täytyy myöntää, että innostuin kyllä itsekin. What is there not to like? Nätillä ilmalla saa kerättyä d-vitamiinivarastot täyteen, kun on koko päivän ulkona kiipeilemässä puissa. Ja plussana tietysti se, että tämä on hauska tapa treenata koko kroppa!

 

Kiipeilyyn kannattaa lähteä joustavissa treenivaatteissa sekä kovapohjaisissa kengissä. Kun ne on mukana, voi vain keskittyä nauttimaan ja päästää sisäisen apinalapsensa valoilleen!

 -Aksenia

Miten saisi venytettyä spagaatin?

Tarvitset oikeastaan vain yhden niksin spagaatin saamiseksi ja tässä se tulee: venyttele. Joka treenin jälkeen. Iltaisin, kun katsot telkkaria. Aamulla ennen työpäivää. Itse maailman epävenyvimpänä ihmisenä itkin monta vuotta, että yhyy, mun rakenne estää mua saamasta spagaateja, enkä sitten oikeastaan vaivautunut edes venyttelemäänkään. Kateellisena vaan katsoin, kun muut liukuivat sulavasti spagaateihin, kun en itse edes yltänyt sormilla varpaisiin. Let's face it. Eihän se venyttely aina kivaa puuhaa ole! Masokistihan siinä täytyy olla, jos haluaa vääntää itsensä epäluonnollisiin asentoihin. Mutta se fiilis, kun ensimmäisen kerran saat pään polveen, varpaat lattiaan tai spagaatin pohjaan - se on mahtava!

Se, että saa kyynärpäät maahan tässä asennossa, on jo iso voitto!

Vuosi sitten päätin, että nyt riittää valittaminen, ja vaihdoin inisemiseen käytetyn ajan venyttelemiseen. Jokaisen treenin jälkeen jäätävä venyttelemään - piste. And you know what? Kuukauden jälkeen meni ensimmäinen spagaati pohjaan, mun parempi ja venyvämpi puoli eli oikea. Puoli vuotta myöhemmin pohjaan meni myös vasen. Vuosi myöhemmin sivuspagaatiin olen päässyt pari kertaa, mutta useammilla venyttelykerroilla väliin jää nyrkin mentävä rako, sillä tää spagaati vaan on mun mielestä maailman inhottavin. Mutta kyllä sekin vielä menee! Spagaatien lisäksi olen huomannut selvästi reisien ja selän notkistuneen, mikä on varmasti helpottanut treenisuoritusta sekä palautumista.

Kaiken kaikkiaan olen uhrannut jokaisen treenin jälkeen maksimissaan 15 minuuttia venyttelyyn. Hyvän musiikin soidessa korvanapeista aika tuntuu paljon lyhyemmältä, ystävän kanssa höpistessä vielä lyhyemmältä.

Tärkeintä venyttelyssä on muistaa, että älä venytä, jos sattuu. Venytyksen pitää ja se saakin tuntua (inhottavalta?), mutta jos epämukava tunne ja venytys muuttuu kivuksi, hellitä välittömästi. Tarkoituksena ei ole rikkoa paikkoja! Toinen tärkeä asia venyteltäessä on, että lihakset ovat lämpimät. Kevyt lämmittely, kuten haarahypyt ja kyykyt, saavat lihakset lämpimiksi, jolloin ne venyvät helpommin ja palautuvat venytyksestä nopeammin.

Tässä neljä venytysliikettä, jotka avaavat nivusia ja venyttävät taka- sekä etureittä, mikä auttaa spagaatinvenyttelyssä. Tee jokaista liikettä treenin jälkeen noin 10 - 30 sekunttia. Tee liikkeet uudestaan pari tuntia myöhemmin, esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa, mutta pysy venytyksessä tällöin 30 - 60 sekunttia.

1. Pohkeet, etureisi, nivuset
Monipuolinen liike, joka venyttää pohkeita, reisiä ja nivusia sekä samalla vahvistaa reisilihaksia. Pidä yläkroppa pystyssä ja paino keskellä. Tukea voit hakea nojaamalla etummaiseen jalkaan. Takajalan tulisi olla mahdollisimman suorassa.

2. Nivuset
Tärkeä venytys, joka auttaa muun muassa pidentämään juoksuaskelta sekä tekemään kävelystä sulavampaa. Edellisestä liikkeestä pääset tähän venytykseen helposti, kun lasket polven maahan ja tuot painoa eteenpäin. Voit tehostaa venytystä painamalla alaselästä lantiota kohti lattiaa. Muista, että etupolvi ei saa mennä varpaiden yli!

3. Etureisi
Edellisestä venytyksestä pääset etureiden venytykseen, kun nostat takimmaisen jalan ylös. Ota nilkasta kiinni ja vedä kevyesti nilkkaa kohti pakaraa. Jos koukistat käden, saat kaupan päälle mukavan ojentajavenytyksen.

4. Takareisi
Tuo paino takimmaiselle jalalle ja suorista etujalka. Nilkkaa ojentamalla ja koukistamalla saat venytyksen tuntumaan eri kohtaa takareittä. Pidä selkä suorana ja tuo napaa polviin.

5. Spagaati
Kun lähdet venyttämään spagaatia, pidä paino tasaisesti molemmilla käsillä etujalan molemmin puolin. Pidä etujalka suorana, lantio keskellä ja takajalka suoraa taaksepäin ojennettuna. Mene niin alas kuin voit ilman kipua ja hengitä syvään - joka hengityksellä mene hieman alemmas. Yritä pitää kroppa mahdollisimman rentona.

Haasta itsesi ja kokeile kuukauden päivät sisällyttää venyttely arkeesi. Lupaan, että pian et osaa enää lopettaa treeniä ilman sitä! Kun huomaat, että alat pikkuhiljaa venymään yhä enemmän, tekee myös mieli venytellä enemmän ;) Jos tällainen kankikaikkonen pystyy saamaan spagaatit, niin uskon, että siihen pystyy kuka vaan!

 

-Aksenia

Silkkiset sääret treenisortsien alla

Olen ollut hetken aikaa nyt Buzzadorina ja päässyt mukaan pariin mielenkiintoiseen kampanjaan. Buzzador on siis henkilö, joka osallistuu kampanjoihin ja testaa erilaisia tuotteita, jonka jälkeen kertoo näistä tuotteista eteenpäin. Tällä kertaa kampanjassa olivat Bic Soleil Bella -höylät.



Olen äärimmäisen laiska sheivailija, joten mieluummin epiloin kuin höylään, sillä epilointia tarvitsee tehdä paljon harvemmin. Epiloimisen karvojennyppimiskipuunkin tottuu yllättävän nopeasti ensimmäisten kertojen tuskanhien jälkeen. Ainoa ongelma epiloinnissa on se, etten saa sillä pois kaikkein hennoimpia karvoja, jolloin lopputulos on enemmänkin karhea kuin silky smooth. Siksi onkin kiva testata uusia höyliä ja katsoa, josko näillä saisi upeat kesäsääret, joita kehtaisi ulkoiluttaa sortsien kanssa.

Kokeilin höyliä viikonloppuna ensimmäistä kertaa, ja yllätyin positiivisesti. Höylä on äärimmäisen terävä, ja jo yhdellä vedolla sai sileää jälkeä. Aikaa sheivailuille ei siis tarvinnut uhrata tuntitolkulla. Ainoa miinus terävässä höylässä on, että sillä on myös erittäin helppo saada haavoja.

 

Vaikka tuote olikin hyvä, en huomaa siinä suuren suurta eroa muihin kokeilemiini höyliin. Voisin kuitenkin suositella herkkähipiäisille kavereilleni tätä höylää, sillä terävän terän ansiosta ihoa ei tarvitse ärsyttää pitkillä ajeluilla. Ja jos hinta on samaa luokkaa muiden vastaavien höylien kanssa, valitsisin tämän. Ihan kelpo tuote siis!

Nyt uskaltaa päästää tuon miehekkeen lähelle jalkoja

Haluaisitko sinäkin päästä kokeilemaan uusia tuotteita? Buzzadoriksi ryhtyminen on helppoa! Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi (mainitse käyttäjänimeni: anakvi).

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

 

-Aksenia

Aamupuntille, mars!

Kun ihanat helteet hellii Suomea, ei ajatus työpäivän jälkeisestä salista tunnu houkuttelevalta. Ajattelinkin kokeilla pitkästä aikaa aamusalia ja katsoa, miltä aamurääkki tuntuu. Muuten tykkään kyllä aamutreenaamisesta, kuten lenkkeilystä, mutta salille en ole meinannut jaksaa lähteä heti aamusta. Lieneekö syynä se, että lihakset tuntuu olevan vielä ihan unessa ja painoja joutuu lataamaan tankoon vähemmän mitä iltapäivällä.

Päätin kuitenkin kokeilla tehdä jalkatreenin aamulla. Ei muuta kuin herätyskello soimaan 5:45 ja tuntia myöhemmin lataan jo painoja tankoon salilla. Yllätyin, miten kivuttomalta aamusali tuntui! Salilla oli sitä paitsi kiva olla, kun siellä oli vain kourallinen ihmisiä mun lisäksi. Supersarjat ja parin laitteen varaaminen onnistui ilman jonoja ja vihaisia katseita. Painoja laitoin noin 75% siitä, mitä illalla käyttäisin, joten edes hirveästi ei tarvinnut lähteä tiputtelemaan.

Loppujen lopuksi aamutreenin takia jouduin tinkimään vain 15 minuuttia unesta (ja töihin menin 45 minuuttia normaalia myöhemmin, kiitos liukuva työaika!). Lopputulos: pirteämpi olo töissä. Väsyneiden lihaksien takia kerrankin istumatyö tuntui mukavalta eikä puuduttavalta. Plussana tietty että ehdin iltapäivällä vielä nauttimaan auringonsäteistä, eikä tarvinnut uhrata arvokasta auringonpalvomisaikaa sisällä! Taidankin ottaa jatkossa nämä aamusalit ihan vakkareiksi treenikalenteriini. Tai ainakin yrittää (voi nimittäin tehdä tiukkaa herätä joka aamu samaan aikaan auringonnousun kanssa).

Näin ihanilla ilmoilla kannattaakin suunnata aamulla pumppailemaan: saat päivän rääkin tehtyä heti aamulla ja siitä on ihana mennä suihkuun ja siitä sitten freesinä töihin. Lisäksi saat koko iltapäivän vapaaksi ja voit pyhittää sen rentoutumiselle ja auringosta nauttimiselle!

Mikä on teidän mielestä paras aika päivästä treenata?

 

Kyllä jaksaa hymyilyttää aamupuntin jäljiltä



-Aksenia

Oman pumppitunnin suunnittelua

Monta vuotta jumppatunneilla ravanneena ajattelin rohkaistua ja siirtyä asiakaspuolelta ohjaajaksi. Pari vuotta sitten ohjasin koulullamme Turun kauppiksella opettajille lihaskuntotuntia ja tein siinä sivussa pari tuurausta yliopistoliikunnalla, mutta en innostunut ohjaamisesta sen enempää vaan halusin itse olla vielä asiakaspuolella. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että olisi aika siirtyä ohjaajapuolelle. Kävin sitten kesän alussa juttusilla yo-liikuntasuunnittelijan kanssa, ja sain oman body-tunnin syksyn lukkariin! Tiukat 75 minuuttia armotonta lihaskuntoharjoittelua siis luvassa ;)

YO-liikunnan hyvä ja samalla myös huono puoli on se, että ohjaaja suunnittelee itse tuntinsa. Hyvä puoli on se, että saa valita itse musiikit sekä mitä tunneilla tehdään. Huono puoli on se, että tosiaan joutuu miettimään tunnin rakenteen alusta loppuun, mikä on työlästä. Helpompaa olisi, jos Les Mills -tyyliin opettelisi jonkun muun suunniteleman tunnin ulkoa, eikä tarvitsisi itse keksiä liikkeitä ja musiikkeja. Onneksi lihaskuntotunnin rakenne on suhteellisen helppo ja toistettava: lämmittely, jalat, rinta, selkä, kädet, vatsat ja venyt. Ja nyt voin tosiaan itse valita kaikki mun lempparibiisit tunnille!

Tässä hyviä treenibiisejä, joita aion käyttää tunnilla. Mun mielestä treenimusiikin tulee olla vauhdikasta, jotta treeniin saa hyvän pumpin päälle. En malta odottaa, että syyskuussa pääsen kokeilemaan tätä ohjelmaa! Toivottavasti myös tunnillakävijät tulee olemaan yhtä innoissaan kuin minä tästä ohjelmasta ja näistä biiseistä.

Lämppä

 

Lämppä tangon kanssa

 

Kyykky

 

Rinta

 

Selkä (tangolla)

 

Ojentaja

 

Hauis

 

Askelkyykky

 

Olat

 

Vatsat

 

Selät + punnerrukset

 

Lankkuhaaste

 

Venyttelyt

Tällainen Body'75 -tunti on tiedossa syksyllä! Normaalista pumppitunnista poiketen ajattelin liittää tunnin loppuun Jenkeissä paljon käytössä olleen lankkuhaasteen, eli rankan treenin jälkeen vahvistetaan syviä keskivartalolihaksia lankulla. Mitä mieltä olette näistä biiseistä ja ohjelman rakenteesta? :)

-Aksenia

Maailman parasta maapähkinävoita Hawaiilta

Viime huhtikuussa rakastuin. Olin Hawaiilla lomalla, ja illalla kävelin Farmer's marketissa North Shore Goodiesin myyntipöydän ohi. Hymyilevä Hawaiilainen myyjä työnsi muovilusikassa maistiaista maapähkinävoista, ja nälkäisenä lomalaisena pakkohan sitä oli maistaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En ole koskaan maistanut mitään niin hyvää!

En ole aiemmin erityisemmin tykännyt maapähkinävoista. Olen aina pitänyt sitä kauhean tahmaisena. Mutta tämä oli jotain aivan taivaallista: maku oli hyvä ja koostumus pehmeä ja kostea. Kaiken lisäksi, tuotteet ovat luomua, ja herkullinen koostumus on saatu aikaan yhdistelemällä vain maapähkinöitä ja kookosta. Ahh.

Hawaiilta palaamisestani asti olen haaveillut saavani tätä herkkua uudestaan. Olen nyt Suomessa asuessani ostanut Ruohonjuuressa myytävää luomumaapähkinävoita, jotka on valmistettu pelkistä maapähkinöistä, mutta koostumus on musta jotenkin tönkkö. Kurjan maanantaityöpäivän pelastus olikin, kun löysin North Shore Goodiesin verkkokaupan. Siitähän mä innostuin, ja sinne lähti sadan dollarin maapähkinävoitilaus menemään... hups.

Nyt vaan täytyy odotella elokuuhun, kun lähden kaverin kanssa New Yorkiin toisen ystävän luokse käymään, sillä tilasin herkut sinne. Onnekseni kaverini on juuri nyt Jenkeissä, sillä North Shore Goodies ei toimita muualle kuin Jenkkeihin. En kyllä millään malttaisi odottaa, että pääsen taas maistamaan tätä Hawaiilaista herkkua! Että jos ikinä lomanne suuntana on Hawaii, tämä on tuote, jota suosittelen maistamaan ja hamstraamaan.


Mun herkullinen aamupala lentokentällä matkalla Hawaiilta Kansasiin: maapähkinävoi-banaani-tuorepuuro!

Hawaii really is a place where dreams come true

 

 

-Aksenia

PullukkaRUN: Mun eka puolimaraton

Niin kuin aiemmin kirjoittelin, olen innostunut juoksemisesta vasta tämän vuoden puolella, enkä tosiaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan pystyväni juoksemaan edes yli kymmenen kilsan lenkkejä. Viikko sitten juoksemani pidemmän lenkin jälkeen kuitenkin ajatus puolimaratonista alkoi tosissaan mietityttämään ja mun kilpailuvietti nosti päätään. Suuntasimme siis poikakaverin kanssa urheiluviikonloppulomalle Vierumäelle, jossa järjestettiin Pullukka Run 2014 -juoksutapahtuma.

Ready to run!

Pullukka Run on Sami Hedbergin järjestämä kesäinen juoksutapahtuma Vierumäellä. Vaihtoehtoina oli juosta joko puoli maraton tai pikkupullukka eli 6,5 km. Puolimaratonissa pystyi valitsemaan haluaako kilpa- vai kuntosarjaan. Kun kysyin, että mikä niillä on eroa, niin vastaus oli: "Jos juokset puoli maratonin tunti kymmeneen, niin mene kilpasarjaan". Yeah right... kuntosarja that is! Omana tavoitteenanihan oli juosta tuo 21,1 kilometriä alle kahteen tuntiin, joten kuntosarja sopi siihen oikein passelisti.

Koko tapahtumassa oli juoksijoita yhteensä noin 500. Fiilis oli kyllä aika hullu, kun ihmiset ryhmittyivät lähtöviivalle ja kovaäänisistä kuului "Minuutti lähtöön!". Siinä vaiheessa teki mieli jänistää: miksi mä taas innostuin tällaisesta itsensäkiduttamisesta ja maksoin siitä, että pääsen rääkkäämään itseäni kahden tunnin ajaksi? Mitä jos mä hyydyn? Vähänkö olisi noloa jättää kesken... Syke oli maaliviivalla seisoskellessakin jo 150, koska jännitti niin paljon. Yritin siinä sitten järkeillä, että jos en jaksa, niin hätätapauksessa vaikka kävelen maaliin. Pääasia on, että näytän itselleni, että pystyn tähän. Tässähän kilpaillaan vaan itseään vastaan.

Kamerat pyöri taivaalla

Illan isäntä ja tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg pamautti pyssyllä lähtölaukauksen, ja sadat ihmiset lähti liikkeelle. Ensimmäinen kierros eli noin 6 kilsaa meni sykkeet koholla, ei juoksunopeuden takia vaan ihan vaan siksi, että vieläkin jännitti niin pirusti. Onneksi puolen tunnin kohdalla rentouduin, kun juoksu rullasi, rintaan ei pistänyt, mahaan ei sattunut eikä askelkaan painanut. Silloin uskalsin hengähtää helpotuksesta: tämähän saattaa jopa sujua hyvin!

Ensimmäisellä kierroksella vielä irtosi hymy. Tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg takaoikealla!

Yllätyin, miten kevyesti 21,1 kilometriä meni ja miten nopeasti aika kului! Hyvät musiikit korvilla askel tuntui kevyeltä ja muita edessä juoksevia seuraamalla ei jäänyt liikaa jälkeen. Viimeisen kierroksen, joka oli kuusi kilometriä, päätin juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee ja sen kyllä tunsi jaloissa maaliviivalla. Vaikka jalkoja vähän hapottikin, olo oli suhteellisen hyvä ja energinen maratonin jälkeen. Maaliviivan ylitettyäni kuulin musiikin läpi, että olin naisten kuntosarjan kolmas! En meinannut uskoa korviani. Mahtava fiilis! Tällainen anti-juoksijakin näköjään voi oppia tykkäämään juoksemisesta.

Kolmas sija, wuhuu!

Yritin venytellä juoksun jälkeen...

...Au.

Sami on kyllä naurettavin mies ikinä! Räkätän aina räkä poskella hänen jutuille.

Kolmas sija, wuhuu!

Koko tapahtuma oli musta ihan mielettömän kiva, niin onnistunutta, hyvän sään suosimaa juoksutapahtumaa kuin illan stand up Finlandia -showta myöten. Ollaan poikakaverin kanssa Sami Hedberg -faneja, joten hänen shownsa illalla kruunasi hyvän päivän. Illan stand up show'n lipulla pääsi myös hotelli Scandicin yökerhoon, jossa Matti Nykäsen piti esiintyä. Kun oltiin odoteltu  yli puoli tuntia, eikä keikka ottanut alkaakseen, päätettiin lähteä nukkumaan. Olisihan se ollut kiva nähdä, minkälainen esiintyjä Nykäsen Masa olisi ollut, kun tuskin tulee muuten koskaan ostettua lippuja sen keikalle. Aamulla kuitenkin huomasi, että oli ollut hyvä päätös lähteä aikaisin nukkumaan, niin selvisi hyvässä hapessa aamupalabuffettiin. Se olikin sitten mun palkinto siitä, että pääsin maaliviivan yli ;)



Tästä on hyvä jatkaa juoksuharrastusta! Iskä heittikin vitsille, että kohta sä lähdet New Yorkiin juoksemaan maratonia. Ei yhtään hullumpi idea!

-Aksenia

Mä vielä opettelen tykkäämään juoksemisesta

En ole oikeastaan koskaan erityisemmin tykännyt lenkkeilystä. Ennen tätä kuluvaa vuotta lenkkeily oli mulle vain pakollinen treeni, jotta en paisuisi pullaksi ja että kunto pysyisi jotenkin yllä. Viime kesänä monet kaverini juoksivat puolimaratonin, ja kilpailuhenkisenä ihmisenä ajattelin, että kyllä mäkin sen vielä juoksen... Ensin pitäisi vaan opetella juoksemaan pidempiä kuin 2 kilometrin lenkkejä.

Ehkä noi uudet kivan siniset lenkkitossut on syy, miksi askel kulkee nykyään niin kevyesti?

En ennen tykännyt lenkkeillä yhtään, koska olen aina tykännyt mahdollisimman intensiivisestä treenistä: cheerleading, kilpa-aerobic ja tanssi ovat kaikki vauhdikkaita ja nopeatempoisia lajeja, joissa syke hyppii maksimissa. Näihin verrattuna monen tunnin pituinen hölköttely tuntui musta ajan haaskaamiselta, ja lähinnä juostessa odotin, että pääsee nopeasti kotiin.

Aina, kun sain pakotettua itseni pururadalle, mun lenkit oli maksimissaan kaksi kilsaa, koska lenkkeily nyt vaan tuntui musta hiton tylsältä. Viime keväänä kuitenkin ollessani Jenkeissä vaihdossa otin tavaksi lähteä aamuisin juoksentelemaan läheiselle pururadalle ihan vaan ajan kuluksi. Aloitin juoksemalla paria kilometriä ja lenkkikertojen myötä aina lisäsin juoksumatkaa. Yhtäkkiä huomasin, että normaalin 2 kilometrin lenkin sijaan jaksoinkin juosta jo viisi! Vitsit, mikä voittajafiilis! Tästä oli helppo jatkaa: yritin jokaisella lenkillä juosta vielä puoli kilometriä enemmän. Ja taas kilpailuhenkisenä ihmisenä piti aina yrittää juosta ne ylimääräiset metrit, vaikka ei olisi millään jaksanut.



Musat korville ja menoks! Oon aivan rakastunut noihin kuulokkeisiin, vaikka iskän mukaan näytänkin ne päässä marsilaiselta

 

Vaihdossa lenkkeilessäni koin ensimmäisen kerran runner's flow'n: eli askel kulki kevyesti ja tuntui, että olisin jaksanut juosta vaikka kuinka kauan. Ihan mahtava tunne! Sen jälkeen lenkkeilystä on tullut mulle terapeuttinen treeni: laitan musat korviin ja lähden metsään pistämään töppöstä toisen eteen. Polulla ehtii helposti fiilistellä hyviä biisejä sekä miettiä omia juttuja. Leppoisa hölköttely auringonpaisteessa metsän keskellä rauhoittaa kivasti muuten kiireistä arkea, vaikka aina ei flow'n huumaa kokisikaan.



Soijaa saa ja pitää pukata, sillä juoksutreenillä poltellaan löllöt kehosta!



Pari päivää sitten lähdin lenkille ja päätin, että nyt juostaan niin kauan kuin jaksetaan. Ja yllättävän hyvin siinä jaksoi: 17,5 kilometria taittui aika kepeästi! En ole siis koskaan juossut näin pitkää matkaa, enkä ikinä siihen kuvitellut kykeneväni. Tästä innostuneena rupesin harkitsemaan vakavasti puolimaratontavoitettani uudestaan. Ehkäpä tämmöinen entinen lenkkeilyninhoaja voisi jopa juostakin tuon matkan? Ensi viikonloppuna järjestetään Pullukka Run Vierumäellä, jossa pystyisi tuon matkan taittamaan... pitääkin suunnata siis sinne ;) Onko kukaan teistä juossut tai aikonut juosta puolimaratonia?

Sports Tracker on kyllä mahtavin juoksuappi!



17,5 kilometriä takana, tuloksena märkä paita ja punainen naama.

Näin kesällä on paras aika kohottaa kuntoa lenkkeilemällä, joten ei muuta kuin hyvät musat korville ja pururadalle! Uskokaa pois: jos tämmöinen anti-lenkkeilijä onnistuu löytämään ilon juoksemisesta, siihen pystyy kuka vaan!

-Aksenia

Aamupalaniksi: raejuustomuna

Päivä ei voisi lähteä paremmin käyntiin, kun nenän alla on rakkaudella valmistettu aamupala ja tuoksuva kuppi sumppia. Koska yön jäljiltä mä ainakin teen nälkäkuolemaa, tulee aamupalan olla täyttävä.

Aamupala on päivän paras ateria, right?

Kaikki hehkuttaa nyt proteiinilettuja aamun pelastajina, mutta mä en ainakaan voi käyttää tehosekoitinta aamuisin herättämättä koko muuta huushollia. Enkä sitä paitsi saa niitä lettuja ikinä käännettyä, joten usein päädyn syömään lettujen sijaan kokkelia. Siksipä esittelenkin nyt muille saman ongelman kanssa painiville uuden aamupalavaihtoehdon: raejuustomunakas!

Aamuisin on yleensä kiire, joten pilkon vihannekset illalla valmiiksi. Aamulla tarvitsee vain heittää ne munakkaan sekaan. Btw, body buildingissä kilpailevat kaverini aloittavat aamunsa aina pinaattimunakkaalla, joten jotain perää sen syömisessä täytyy olla!

Munakkaaseen tarvitset:

• 1-2 Munaa
• Raejuustoa
• Sipulia
• Vihanneksia mielesi mukaan: pinaattia, paprikaa, herkkusieniä.

Eikö näytä hyvältä? Onneksi maku on kuitenkin herkullinen

Ohje on enemmän kuin simppeli: lisää pannulle kookosöljyä (se tuo ihanaa makeutta munakkaaseen!) ja kuullota pilkotut sipulit. Riko kananmuna pannulle ja lisää vihannekset. Kun kananmuna alkaa olla suht kypsä, lisää toiselle puolikkaalle raejuustoa. Käännä puolet munakkaasta toisen päälle ja anna muhia hetki. Ja vòila! Makea munakas sulaneella juustotäytteellä on valmis. Ja on muuten hyvää!

Ei muuta kuin ihanaa loppupäivää kaikille!

Trampoliinilla timmiksi

Kesä! Rakastan kesää. Sen lisäksi, että ulkona on lämmintä ja ihmiset on iloisia, saadaan kaivaa trampoliini varastosta pihalle! Mun kesän ehdoton ykköstreeni (lenkkeilyn lisäksi) nimittäin tapahtuu trampoliinilla. Kuulokkeet korviin ja pihalle aurinkoon pomppimaan! Miten tää voi olla niin hauskaa ja samalla älyttömän hyvä treeni?

 

Voldee

 

Omppu-pomppu-hyppy-pyppy-koikka-loikkanen

 

Trampoliinihyppely on yllättävän tehokasta treeniä, sillä 20 minuutin ahkera pomppiminen vastaa lähes tunnin juoksulenkkiä! Kaloreita siis kuluu ja rasva palaa, sillä syke hyppii pomppijan mukana korkealla. Tämän lisäksi pomppiminen kehittää muun muassa jalkalihaksien voimaa ja lihaskestävyyttä sekä koko kehon hallintaa ja koordinaatiota. Tasapaino sekä ketteryys kehittyy tässä sivussa ylläribonuksena. Plussana, pomppiminen treenaa jalkalihasten lisäksi salakavalasti vatsa- ja selkälihaksia, sillä niitä tarvitaan tasapainon säilyttämisessä.

Kannattaa siis suunnistaa kaverin pihalle, taitoliikuntakeskukseen tai muuhun vastaavaan kohteeseen, josta löytyy mustaverkkoinen pomppuväline. Ja jos alkuun hieman pelottaa tuo monsteri, tässä muutama treenivinkki, joilla voit lähteä kehittämään hyppytaitojasi:

1. Pidät jalat kevyessä koukussa ja ponnista suoraa ylöspäin. Kädet voit pitää aluksi sivulla tasapainon säilyttämiseksi. Kun muistat pitää polvet kevyesti koukussa alastulossa, tasapainosi säilyy paremmin.

Kun tasapaino on haettu, kokeile suoristaa kädet ja jalat sekä jännittää keskivartaloa. Alastulossa kuitenkin taas pehmeät polvet!

 

2. Kun tasapaino alkaa löytymään, voit lisätä hyppyyn vaikeutta tuomalla polvet nopeasti ylös. Liike kehittää jalkojen lihasten lisäksi alavatsalihaksia.

3. Todella hyvän vatsa- ja tasapainotreenin saat hyppimällä ilmansuunnasta toiseen. Sivuvatsoja saat aktivoitua kokeilemalla hypätä ensin 90 astetta, sitten 180 ja lopulta 360.

 

Täsä mä pyörin ympyrää

4. Kun rohkeutta löytyy ja trampoliini rupeaa tuntumaan kotoisalta alustalta, kaikennäköiset temput tuovat vaihtelevuutta treeniin. Kuperkeikat, kärrynpyörät sekä myöhemmässä vaiheessa myös voltit nostattavat sykettä myös jännityksen puolesta. Kannattaa kuitenkin pitää silmällä reunoja, ettei innostuksissaan hyppää niiden yli.

Käsilläseisontaa uskaltaa harjoitella tässä, sillä vaikka tulisit niskoillesi alas, selviät (useimmiten) mustelmitta

 

Mikäli tramppa on sulle uusi tuttavuus, olo saattaa aluksi tuntua hyppelyn jälkeen hieman huteralta, sillä kehon tasapainoelimet eivät ole tottuneet hyppimiseen. Onneksi kroppa tottuu epävakaaseen alustaan helposti ja huimaus menee hyppykertojen määrän kasvaessa nopeasti ohi.



Tramppa on myös paras paikka auringonottoon (jos Suomessa joskus paistais aurinko)
 

 

Tässä siis yksi hauska tapa hankkia ne piukeat pakarat ja räjähdysmäisen voimakkaat reidet! PS. mikäli saat kaverin mukaan hyppimään (joo tiedän, trampalla saisi olla vaan yksi kerrallaan) tuplaat hauskuuden!

 

Ninja style

-Aksenia