Se olis loma ja lähtö NEW YORKIIN!

Tätä on odotettu: LOMA! Pari viikkoa on nyt vapaata kesätyön ja koulun välissä, hiphei! Viimeiset viikot jaksoi painaa duunia, kun tiesi, mikä palkinto odottaa: nimittäin tänään lähdetään kaverin kanssa viikoksi New Yorkiin!

Manhattan skyline

Viime keväänä kävin ensimmäistä kertaa Nycissä, ja ihastuin jo silloin kaupungin vilskeeseen. New York todella on kaupunki, joka ei koskaan nuku! Jo silloin tuli tunne, että tänne haluan ehdottomasti uudestaan. Kiva nähdä, vastaako muistot ja mielikuvat kaupungista todellisuutta!

Huhtikuussa 2013 New Yorkissa oli pirun kylmä: toivottavasti nyt säät suosii!

Emme ole kaverini kanssa suunnitelleet tulevan viikon aikataulua sen tarkemmin. Etukäteen sovittuna on ainoastaan, että yksi päivä pyhitetään shoppailulle (Woodbury Premium Outlets, ahh!) ja yksi ilta musikaalille. Lisäksi tarkoituksena olisi käydä 6 flags -huvipuistossa. Ravintoloista haluan ainakin käydä Red Lobsterissa (täältä saa maailman parhaat biscuitit!) ja Shake Shackissa hamppareilla. Jotta loma ei kuitenkaan menisi pelkästään ihanalla Jenkkiruualla mässäilyksi, kulkee lenkkarit mukana matkalaukussa. Meidän hostelli sijaitsee kätevästi Central Parkin vieressä, joten mikäs olisikaan parempi tapa aloittaa päivä kuin lenkkeilemällä yhdessä maailman tunnetuimmassa puistossa! (Näinhän mä suunnittelen, katsotaan toteutuuko...)

Koneen lähtöä odotellessa...

Mutta palaillaan viikon päästä!

PSST! Kannattaa seurata matkan kulkua instragramissa: @annaaksenia !

-Aksenia

Löysin uuden rakkauden: raakakakut

Myönnän, olen mainonnan uhri. Erityisesti blogimainonnan. Olen lukenut vaikka kuinka monesta blogista ja nähnyt kuvia instassa ja facebookissa Cafe Kokon suussasulavista raakakakuista. Näitä #foodporn kuvia katsellessa olen ajatellut, että raaskisiko itsekin pistää elämän risaseksi ja laittaa 7 euroa pieneen kakkupalaan. Kauhea hehkutus kakkujen suussasulavuudesta ja taivaallisuudesta tuntui vähän ylimenevältä, joten pakkohan sitä oli kyynikkona itsekin päästä maistamaan raakajälkkäreitä. Ja jo ensimmäisellä suupalalla tunsin sen. Kun kookoskermalla höystetty omenaraakakakku suli kielen päällä, tiesin löytäneenä my one true matchin. Väisty mutakakku, uusi ykkönen on löytynyt. En ole ikinä syönyt niin hyvää kakkua!

Laatu korvaa tässä tapauksessa määrän (vaikka olisinkin voinut syödä koko kakun!)

Testissa sitruunakakku sekä valkosuklaa-omena-kakku. Omena oli hitusen parempi!

Kakku oli kyllä ihan törkeen hyvää, pakko myöntää! Fiilistelen vielä näin jälkeenpäinkin sitä ihanaa koostumusta ja mausteiden yhdistelmää, mmm... Harmi, että yhdestä kakkupalasta maksettava 7 euron tsipalehinta on vähän liian korkea kovin usein nautittavaksi. Kakun kaveriksi otin appelsiiniteetä, joka oli myös älyttömän hyvää. Viereisessä pöydässä tuoksuvat sämpylät ja suolaiset piirakat näyttivät myös sen verta hyviltä, että niitä on pakko kokeilla ensi kerralla.

Ihanan tarjonnan lisäksi kahvila itsessään on mielettömän söpö rennon sisustuksensa kanssa

 

 

Ihan kelpo valikoima kakkuja! Plussana: menussa on listattu kakuissa käytetyt ainesosat, jotta tiedät mitä syöt

 

Rakastan ilmaista tavaraa: naisten vessasta löytyy hajuvettä ja käsirasvaa, mikä on musta tosi kiva juttu.

Ennen olen pitänyt raakaruokaa vähän hifistelynä, mutta nyt olen kyllä sen vannoutunut fani. Kaverin kanssa tuumittiin, että syksyllä pistetään kotileipomo pystyyn ja opetellaan tekemään näitä herkkuja itse, niin voi nautiskella näitä herkkuja myös kotosalla. Saa nähdä, minkälaista (syömäkelvotonta?) mössöä siitä seuraa!

-Aksenia

Kokeilemisen arvoinen sushibuffet

Onko maailmassa ketään, joka ei tykkäisi sushista? Vuosi sitten olisin nostanut käden pystyyn rivakasti, vastarannan kiiski kun olen. Riisi ei silloin kuulunut mun lemppariruokiin eikä kuulunut kyllä raaka kalakaan. Olin kerran kokeillut sushia huonolla menestyksellä ja vannonut, etten enää siihen koske. Kuitenkin ollessani Hawaiilla keväällä, pääsin kaverin mukana syömään japanilaiseen huippuravintolaan. Siellä sushit sulivat suussa ja sulattivat paatuneimmankin sushininhoajan sydämen. Siitä lähtien olen yrittänyt metsästää vastaavia itämaisia makuelämyksiä Suomessa.

 

En tiedä, mitä tässä tarkalleen oli, mutta raakaa kalaa. Ja pirun hyvää sellaista. Tällainen yksi annos maksoi joku 20€, onneksi ei tarvinnut maksaa itse :D

Japanilainen ravintola indeed: matalan pöydän ääressä istuttiin lattialla tyynyjen päällä, ruoka syötiin puikolla ja pieniä annoksia tilattiin 15 hengen pöytäseurueen kesken jaettavaksi, niin että kaikki sai maistella kaikkea. Löytyisiköhän vastaavaa Suomessa?

Suomessa olen syönyt parissa sushiravintolassa, sen enempää kiksejä saamatta. Siksipä innostuin, kun kuulin Helsingin keskustassa sijaitsevasta uudesta hyvästä sushiravintolasta, Konnichiwasta. Konnichiwa tarjoilee herkullista sushibuffettia jokaisena päivänä viikossa. Hintaa buffetilla on (vain) 19,50€ ja sillä saa vetää sushia napaansa niin paljon kuin sielu (tai maha) sietää. Ja voi luoja, miten ihania herkkuja buffetista löytyy!

Valinnan vaikeus. Tai helppous: ota kaikkea.

Buffeteissa on yleensä se huono puoli, että kaikkea on pakko maistaa. Ja sitä, mikä on parasta, on pakko ottaa vielä lisää. Tässä buffetissä ongelma on lisäksi se, että kaikki on niin hyvää, joten on vaikea valita ne pari parasta, mitä sitten santsaisi! Herkulliset tonnikala-avokado-rulla sekä friteerattu katkarapusushi jäivät kuitenkin parhaiten mieleen.

Suosittelenkin suuntaamaan tähän buffettiin, jos haluaa vetää ruokaöverit hyvällä sushilla ja kohtuullisella hinnalla Helsingissä!

 

 

Mmm sushi... tulee nälkä, kun katselee näitä ruokakuvia.

Onko muillakin ongelma syödä sushi kokonaisena? Vai oonko mä ainoa, joka näyttää pallokalalta, kun syö sushia?

-Aksenia

Keilaan sut kumoon

Lauantaina sää näytti sen verran pilviseltä, että tarkenimmen miehekkeen kanssa siirtyä auringonpalvomisesta sisätiloihin puuhailemaan. Viikonlopun aktiviteettina toimi hohtokeilaus. Keiloja kävimme kaatelemassa Arena Centerissä Myllypurossa, mistä löytyy hieno, uusi kellariin rakennettu keilahalli. Aina yllätyn (sillä aina unohdan tämän) että keilaus on niin hauskaa puuhaa: hienosti valaistu ja hyvällä tanssimusalla varustettu keilahalli sai väkisinkin hyvälle tuulelle! Vaikka viime keilailuista oli vierähtänyt hetki, oli muuvssit silti sen verran hyvin hallussa, että kaatoja sateli ja tämä nainen vei voiton ;)

Welcome to land down under

Keilaamisen yksi parhaista puolista on, että se soveltuu lähes jokaiselle ikään tai kokoon katsomatta. Tämä oli ihan pakko todeta, kun katseli viereisellä radalla olevan perheen touhuja. Tarhaikäinen muksu vyörytti pallon radalle vanhempien avustuksella, nuoriso intoutui kokeilemaan keilaamista silmät kiinni, vanhemmat näyttivät oikeaoppisia kierretekniikoita ja isovanhemmat töppöstelivät perässä. Kaikilla oli hauskaa ja nauru raikasi, vaikka pallo taisi olla enemmän rännissä kuin radalla. Mutta väliäkös sillä, vaikka keiloja kaatui vain kaksi, siitähän sai vaan paremmat naurut! Ja sitä riemun määrää, kun vahingossa (tai taidolla, who knows) sai ensimmäisen kaadon! Eihän siinä auttanut, kun liittyä toisten ilonpitoon.



Yksi neuvo: älkää jättäkö sormea kahden pallon väliin. Tuloksena on kipeä, musta sormi. Been there done that.



Voittajan on helppo hymyillä ;)

 -Aksenia

Karmean ihana aamulenkki

En mene. En jaksa. En oo saanut vielä untakaan ja kello on jo noin paljon! Enhän mä ehdi edes nukahtaa, kun pitäis jo herätä. En muuten varmana mene.

Näin mä kamppailin itseni kanssa eilen yöllä, kun pyörin sängyssä tulikuumassa huoneessani  (onko teiänkin huoneet kuin saunat näin helteillä??) ja yritin nukahtaa. Ajattelin, että okei, jos mä herään aamulla ja olo on pirteä (niin kuin se aina on aamuisin, right? NOOT...) lähden lenkille. Jos väsyttää, niin jään nukkumaan.

Lopulta nukahdin ja heräsin ihan liian nopeasti herätyskellon pirinään. Olo ei ollut pirteä, ehei, kaikkea muuta! Kaiken logiikan mukaan olisi pitänyt jäädä sänkyyn torkuttamaan. Sen sijaan olin päättäväinen. Kyllä mä nyt sinne lenkille kuitenkin lähden.



Aamulla ei ole niin tuskaisen kuuma juosta

Kun olin päässyt ylös sängystä, saanut lenkkarit jalkaan, napit korville ja astunut ulos ovesta raikkaaseen aamuun, muuttui ääni kellossa. Väsymys väistyi kuin itsestään. Ensimmäinen fiilis, kun lähdin pistämään tassua toisen eteen oli, että hiphei, mähän pääsin ylös sängystä! IN YOUR FACE, SLEEPY ME! Tämän jälkeen hyvä fiilis vaan kasvoi, kun kroppa alkoi herätä hiljaisella lenkkipolulla. Juostessa piristyi kuin huomaamatta! Puolen tunnin hölköttelyn aikana ehdin aikatauluttaa päivän, suunnitella viikonloppua sekä karistaa mielestä kaikki ikävät asiat. Ihanan erilainen ja virkistävä aloitus päivälle! Vaikka heräsin puoli tuntia aikaisemmin, oli olo paljon levänneempi kuin jos olisin jäänyt nukkumaan. Päivään sai siis ihan uudenlaista lisäenergiaa.

Joten suosittelen jokaiselle näin ihanilla kesäsäillä: kokeilkaa aamulenkkiä! Vaikka sillä sekuntilla, kun herätyskello pärähtää soimaan väsyttäisikin, kannattaa silti nousta sängystä herätyskellon torkuttamisen sijaan ja kiskoa ne lenkkarit jalkaan. Jälkeenpäin on nimittäin tuhat kertaa parempi fiilis kuin jos olisit jäänyt nukumaan ylimääräiset puoli tuntia.

Aamulenkin jälkeinen fiilis: mahtava (ja hikinen)! Ready for a new day!

 

 -Aksenia

Detox-jalkakylpy laittaa mönjät liikkeelle

Oletteko kuulleet Detox-puhdistuksesta? Mä en oikeastaan tiennyt, että mitä se edes on, kunnes kaveri postasi instagramiin kuvia ällöttävän mustaksi muuttuneesta jalkakylvystä. Mielenkiintohan siinä heräsi, ja oli pakko itsekin päästä katsomaan, minkälaista mönjää kropasta lähtee Detox-hoito on siis koko kroppaa puhdistava hoito, missä kuona-aineet pistetään liikkeelle. Laite toimii niin, että ranteeseen kiinnitetään anturi, joka johtaa sähköimpulsseja kehon läpi. Sähköimpulssi puskee sitten kaikki kuona-aineet ulos jalkapohjissa olevista tuhansista ihohuokosista. Hoito kesti vain 30 minuuttia, minkä aikana vesi oli muuttunut kirkkaasta vedestä keltaisen kautta ruskeaksi. Vaikka liikun ja nukun (omasta mielestäni) riittävästi sekä syön perusterveellisesti lopputulos oli aika karmaiseva: kaikki tuo mönjä oli lähtöisin minusta!

Detox-jalkakylpylaite johtaa sähköimpulsseja kropan läpi



Tästä lähdimme liikkeelle...

.... ja tähän päädyimme.

Detox-hoitoja suositellaan käytettäväksi puhdistavina kuureina, eli noin 5-10 kerran setteinä tasaisin väliajoin käytynä. Detox-hoidolla sanotaan olevan niin henkisesti kuin fyysisestikin puhdistava vaikutus: muun muassa iho voi paremmin sekä olo on pirteämpi, kun turhat kuona-aineet poistuu kropasta. Itse en kuitenkaan huomannut hoidon jälkeen olevani erityisen pirteä, hyvinvoiva tai puhdistunut (okei, olihan tää vasta eka hoito, mutta silti...), joten taidan käyttää rahani johonkin muuhun kuin uusiin puhdistuksiin. Mutta olen kuullut, että jotkut ihmiset ovat saaneet elämäänsä enemmän virtaa näiden puhdistushoitojen avulla. Joten kannattaa ihmeessä kokeilla! Detox-jalkakylpyjä on tarjolla ainakin Helsingissä hyvinvointihoitoloissa, ja hinta vaihtelee 35 euron ja 60:n välillä.

 

Kertokaapa, mikäli käytte testaamassa tätä puhdistusta, oliko olo virkeämpi!

 -Aksenia

Takaperinvoltti sekä muuta akroilua

Oon aina rakastanut akroa. Junnuna kattelin kateellisena, kun voimistelijat heitteli permannolla kevyesti voltteja etuperin, takaperin, sivuttain, kiertäen, kerien ja ties millä tavalla. Kattelin sitä ilmassa pyörimistä ja päätin, että perskule, minä kans! Kun aloitin cheerleadingin 12-vuotiaana, akro oli se, missä eniten halusin kehittyä ja mikä oli mun lempparijuttu treeneissä. Heikot nilkat asettivat välillä haasteita akroilulle ja takapakkiakin tuli välillä niiden takia. Ja silti, ennen kuin lopetin cheerleadingin, olin oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: paikaltaan flikit sekä flikki-voltin ja juoksevasta akrosta arabi-flikki-voltin sekä arabi-flikki-suoran. Suomennoksena vielä termeille, että arabialainen on voimistelijoiden käyttämä juoksuvauhti, flikki on takaperinpuolivoltti ja suora voltti on voltti, missä vartalo on täysin suorana ilmassa.

Lopetin tsirkkuilun kolme vuotta sitten muuton takia ja siitä asti on ollut kauhea hinku päästä taas akroilemaan. Onneksi Helsingistä löytyy Taitoliikuntakeskus, josta löytyy akroiluun sopivia trampoliineja, kanveesi sekä airtrack ja jonne pääsee kertamaksulla sisälle kuka vaan. Kesällä vaihdosta palattuani akrohinku oli entistä kovempi, joten onnekseni sain vanhan joukkuekaverin houkuteltua mukaan akroilemaan TLK:lle. Olemmekin nyt käyneet verestelemässä vanhoja akrotaitoja sekä opettelemassa paria ihan uuttakin juttua.

Look mama, I finally found a way to use my head!!

Eka tavoite mulla oli, että haluan uskaltaa tehdä arabi-flikki-volttia uudelleen. Ja eilen sitten keräsin rohkeuteni ja tein sen! Voitte kuvitella, miten pähkinöissä olin. Se on vaan niin siisti fiilis, kun kädet irtoaa maasta, hyppää ílmaan, heittää polvet ylös ja sitten jalat taas osuukin maahan. Ihan mieletöntä, minkälainen muisti lihaksilla on: vaikken ole kolmeen vuoteen tehnyt tätä, enkä voltin aikana miettinyt, mitä olen tekemässä vaan pelkästään tein jotain, tekniikka tuli lihasmuistista. Että vaikka mieli unohtaa, niin lihas ei. Hullua!

Akroilun toisena tavoitteena oli oppia täysin uusi akro: perhosvoltti. Perhosvoltti on vähän kuin kärrynpyörä ilman käsiä. Aloitimme kaverini kanssa treenaamisen nollasta, emme siis ole ikinä ennen treenanneet tätä. Monien päälleentulleiden itsemurhahyppyjen jälkeen tekniikka rupesi pikkuhiljaa löytymään ja voltit onnistumaan. Ja eilen se sitten lopulta onnistui! Trampoliinilla tosin, mutta kuitenkin! Nyt pitää vain siirtää se kovalle maalle. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kovalla treenillä se tulee sieltä vielä. Ja sitten oon taas pähkinöissä, kun lopulta opin sen maalla. Sitä ennen nautin treenaamisen ihanuudesta.

Tarinan opetus (koska sellaiset on aina kivoja) on tässä, että vanha koira todellakin voi oppia uusia temppuja! Joten jos sua kiinnostaa jokin uusi laji, älä epäröi aloittaa sitä vielä vanhempanakin! Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta. :)

 -Aksenia

Ampumista keskellä Helsinkiä

Onko täällä tarjoushaukkoja? Ilmottaudun nimittäin itse: olen pahimman sortin tarjouksienseuraaja, ja Grouponin ja Facediilin vakioasiakas. Joten kun löysin Grouponilta Helsinki Shootin Clubin tarjouksen ampumisperehdytyksestä, oli pakko päästä kokeilemaan, miltä tuntuu pidellä asetta kaunissa kädessä.

Helsinki Shooting Club on hyvällä sijainnilla keskustassa, lähellä Hietaniemen kauppatoria, joten perille oli helppo löytää. Kun pääsimme paikalle, aloitettiin perehdytyssetti samantien. Noin tunnin mittainen sessio aloitettiin reilun vartin perehdytyksellä, missä käytiin läpi turvaohjeet sekä aseenkäsittelyohjeet. Tämän jälkeen päästiin ampumaradalle, missä ammuttiin noin 25 metrin etäisyydestä .22-kaliiperisella pienoispistoolilla maalitauluun. Ampumisen kaava sujui kutakuinkin näin: kun silmät ja korvat oli suojattu, ohjaaja antoi luvan ampumiselle, jolloin astuttiin pöydän eteen. Pöydältä otettiin ase oikeaan käteen, työnnettiin lipas sisään ja ladattiin ase vetämällä varmistin taaksepäin. Tämän jälkeen otettiin tukeva asento ja ase nostettiin kädet rentoina mutta suht suorina eteen, ase päänkorkeudella. Ei muuta kuin tähtäys, sormi liipaisemelle ja hidas veto liipaisimesta: osu ja uppos. Piece of nakki, vai mitä?

Etutähtäimen tulee olla takatähtäimen sisällä, jotta osuisi maalitauluun. Eikä välttämättä silloinkaan osu. Kuva täältä

No ei sentään! Tähtääminen oli hullun vaikeaa, käsi kun tuppaa heilumaan niin pirusti, kun on painava metalliesine kädessä. Miten sitten pitäisi tähdätä? Aseesta lyötyy sekä etu- että takatähtäin, joiden tulisi olla lomittain, etutähtäimen takatähtäimen "sisällä". Etutähtäimen yläreunan taas tulee olla kohteen päällä, jotta osut maaliin. Selkeää, right? Ehkä, mutta ainakin haastavaa! Hollywood-leffoista tuttuja pum-pum-ampumakohtauksia, missä asetta heilutellaan ja osoitellaan ties minne (ja silti osutaan aina) olisi siis todellisuudessa aika vaikea toteuttaa.

Yhteensä ehdimme ampua tutustumiskäynnin aikana viisi luotia per kierros ja kierroksia oli yhteensä viisi. Ensimmäisellä kierroksella roiskin luoteja vähän sinne sun tänne, osumatta (omaan) maalitauluun kertaakaan (saatoin vahingossa ampua muiden maalitauluihin tosin). Toisella kierroksella pystyin jo hieman rentoutumaan ja pikkuhiljaa luodit alkoivat osumaan tauluun. Viimeisellä kierroksella pääsin jopa mustalle ympyrälle, jihuu!

Jännää settiä! Muistoksi ekasta kerrasta saa ottaa mukaan maalitaulun

Neljä ensimmäistä kierrosta ammuttiin .22-kaliiperisella aseella, mutta viides eli viimeinen kierros ammuttiin .99-kaliiperisella käsiaseella, mikä on yksi yleisimmistä pistooleista (voit bongata näitä muun muassa leffoista, tv-sarjoista etc). Yllätyin, miten painava ase oikeasti on! Sen lisäksi, että asetta joutuu oikeasti kannattelemaan, on aseen laukaisusta aiheutuva takapotku aika jytäkkä. Siinä joutuu oikeasti puristamaan aseenkahvaa, jotta ase ei lennä kädestä!

FREEZE! Näppärä .99-kaliiperinen pistooli pelästyttää rosvot leffoissa. Kuva täältä.

 

Mutta voin sanoa, että siistiä oli! Sydän hakkasi rinnassa, vaikka vain maaliin ammuttiinkin, oli sen verta jännää puuhaa ensikertalaiselle. Ja vaikken aseita hirveästi pelkääkään, ohjaajamme jakoi aika hyvän viisauden koskien aseita: Aseita ei pidä pelätä, mutta niitä pitää kunnioittaa. Joten jos tuntuu, että aseet pelottaa, kannattaa käydä kokeilemassa ampumista. Niitä kohtaan herää ihan uudenlainen kunnioitus, mutta pelko väistyy.

 -Aksenia

Flow Park: päästä sisäinen apinasi valloilleen

Haluaisitko tasapainoilla trapetsilla kymmenen metrin korkeudessa, hyppiä autonrenkaalta toiselle viidessä metrissä sekä laskea liaanilla alas puusta? Jos vastauksesi on kyllä kiitos, niin tätä herkkua sinulle tarjoilee Flow Park!

 



Voihan autonrenkaita käyttää näinkin



Flow Park on Suomen ensimmäinen seikkailuhuvipuisto, missä jokainen saa päästää sisäisen apinansa irti ja haastaa omat liikunalliset kykynsä sekä rohkeutensa. Koska poikaystäväni kanssa rakastamme molemmat kaikennäköisiä liikunnallisia aktiviteetteja, olimme innoissamme, kun saimme mahdutettua PullukkaRUN -viikonloppuumme käynnin Vierumäen Flow Parkissa. Koska en ole ennen ollut erityisen kiinnostunut roikkumista tai kiipeilyä vaativista treeneistä, menimme Flow Parkiin poikaystäväni ehdotuksesta. Paikan päällä kuitenkin innostuin myös tämän tyyppisestä treenistä, kun tuttu kaveri eli adrenaliini tuli mukaan kuvioihin korkeuksissa kiivetessä. Radat olivat oikeasti haastavia ja jännittäviä jopa tällaiselle huimapäälle! Ja minkä treenin puissa kiipeillessä saikaan, huhhuh! Selkää ja käsiä kolotti vielä monta päivää myöhemminkin.

 

Hyvän treenin Vierumäen puistossa saikin, sillä sieltä löytyy yhteensä viisi erilaista rataa, jotka ovat kaikki erilaisia ja eritasoisia. Liikkeelle lähdetään perehdytyksestä ja helposta radasta, missä ohjaaja varmistaa, että turvavaljaita osataan käyttää oikein. Tämän jälkeen saa mennä omaan tahtiin radoilla, niin kauan kuin intoa ja jaksamista riittää.

 

Harjotusradalla sai treenata tasapainoa - sekä opetella luottamaan turvavaljaisiin



Kävimme läpi viidestä radasta neljä, joiden läpikäymiseen kulutimme aikaa reilut kolme tuntia. Aikuisten lippu maksoi 18 euroa ja sillä olisi saanut viettää puistossa koko päivän. Kolmen tunnin jälkeen käsilihakset alkoivat kuitenkin huutaa hoosiannaa siinä määrin, että totesimme päivän treenin olevan nyt pulkassa ja lähdimme suosiolla hankkimaan murua rinnan alle.

 

Kivoin rata oli mielestäni Rata 2, jossa sai tasapainoilla lankkujen päällä sekä laskea skeittilaudalla narua pitkin seuraavalle tasanteelle. Vähiten tykkäsin kiipeilyseinästä, sillä siinä tunsin koko ajan kaatuvani taaksepäin ja putoavani. Hassua, että vaikka mulla oli valjaat päällä, silti pelkäsin putoamista ja tarrauduin jokaiseen ulokkeeseen henkeni edestä! Kertaakaan en kuitenkaan pudonnut. Ja vaikka olisikin pudonnut, se ei olisi ollut vaarallista. Näin monien kiipeilijöiden väsyvän kesken radan, jolloin he ottivat lepotauon ja jäivät roikkumaan valjaiden varaan. Se itseasiassa näytti aika siistiltä... Näin jälkeenpäin kun miettii, valjaidenvarassa roikkumista olisi ehkä kannattanutkin kokeilla.



Hyppynarurenkailla piti heijata itsensä toiselle puolelle



Jane liaanilla, Tarzan vartioi

Tää ei oo vaan aikuisten hupia. Snadit meni sieltä, mistä vanhemmatkin.



 

Flow Parkeja löytyy tällä hetkellä Suomesta neljä: Vierumäeltä, Ähtäristä, Lappeenrannasta ja Turusta. Syksyllä täytyy mennä testaamaan Turun puisto, tuo mieheke kun innostui apinoimisesta niin paljon. Ja täytyy myöntää, että innostuin kyllä itsekin. What is there not to like? Nätillä ilmalla saa kerättyä d-vitamiinivarastot täyteen, kun on koko päivän ulkona kiipeilemässä puissa. Ja plussana tietysti se, että tämä on hauska tapa treenata koko kroppa!

 

Kiipeilyyn kannattaa lähteä joustavissa treenivaatteissa sekä kovapohjaisissa kengissä. Kun ne on mukana, voi vain keskittyä nauttimaan ja päästää sisäisen apinalapsensa valoilleen!

 -Aksenia

Miten saisi venytettyä spagaatin?

Tarvitset oikeastaan vain yhden niksin spagaatin saamiseksi ja tässä se tulee: venyttele. Joka treenin jälkeen. Iltaisin, kun katsot telkkaria. Aamulla ennen työpäivää. Itse maailman epävenyvimpänä ihmisenä itkin monta vuotta, että yhyy, mun rakenne estää mua saamasta spagaateja, enkä sitten oikeastaan vaivautunut edes venyttelemäänkään. Kateellisena vaan katsoin, kun muut liukuivat sulavasti spagaateihin, kun en itse edes yltänyt sormilla varpaisiin. Let's face it. Eihän se venyttely aina kivaa puuhaa ole! Masokistihan siinä täytyy olla, jos haluaa vääntää itsensä epäluonnollisiin asentoihin. Mutta se fiilis, kun ensimmäisen kerran saat pään polveen, varpaat lattiaan tai spagaatin pohjaan - se on mahtava!

Se, että saa kyynärpäät maahan tässä asennossa, on jo iso voitto!

Vuosi sitten päätin, että nyt riittää valittaminen, ja vaihdoin inisemiseen käytetyn ajan venyttelemiseen. Jokaisen treenin jälkeen jäätävä venyttelemään - piste. And you know what? Kuukauden jälkeen meni ensimmäinen spagaati pohjaan, mun parempi ja venyvämpi puoli eli oikea. Puoli vuotta myöhemmin pohjaan meni myös vasen. Vuosi myöhemmin sivuspagaatiin olen päässyt pari kertaa, mutta useammilla venyttelykerroilla väliin jää nyrkin mentävä rako, sillä tää spagaati vaan on mun mielestä maailman inhottavin. Mutta kyllä sekin vielä menee! Spagaatien lisäksi olen huomannut selvästi reisien ja selän notkistuneen, mikä on varmasti helpottanut treenisuoritusta sekä palautumista.

Kaiken kaikkiaan olen uhrannut jokaisen treenin jälkeen maksimissaan 15 minuuttia venyttelyyn. Hyvän musiikin soidessa korvanapeista aika tuntuu paljon lyhyemmältä, ystävän kanssa höpistessä vielä lyhyemmältä.

Tärkeintä venyttelyssä on muistaa, että älä venytä, jos sattuu. Venytyksen pitää ja se saakin tuntua (inhottavalta?), mutta jos epämukava tunne ja venytys muuttuu kivuksi, hellitä välittömästi. Tarkoituksena ei ole rikkoa paikkoja! Toinen tärkeä asia venyteltäessä on, että lihakset ovat lämpimät. Kevyt lämmittely, kuten haarahypyt ja kyykyt, saavat lihakset lämpimiksi, jolloin ne venyvät helpommin ja palautuvat venytyksestä nopeammin.

Tässä neljä venytysliikettä, jotka avaavat nivusia ja venyttävät taka- sekä etureittä, mikä auttaa spagaatinvenyttelyssä. Tee jokaista liikettä treenin jälkeen noin 10 - 30 sekunttia. Tee liikkeet uudestaan pari tuntia myöhemmin, esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa, mutta pysy venytyksessä tällöin 30 - 60 sekunttia.

1. Pohkeet, etureisi, nivuset
Monipuolinen liike, joka venyttää pohkeita, reisiä ja nivusia sekä samalla vahvistaa reisilihaksia. Pidä yläkroppa pystyssä ja paino keskellä. Tukea voit hakea nojaamalla etummaiseen jalkaan. Takajalan tulisi olla mahdollisimman suorassa.

2. Nivuset
Tärkeä venytys, joka auttaa muun muassa pidentämään juoksuaskelta sekä tekemään kävelystä sulavampaa. Edellisestä liikkeestä pääset tähän venytykseen helposti, kun lasket polven maahan ja tuot painoa eteenpäin. Voit tehostaa venytystä painamalla alaselästä lantiota kohti lattiaa. Muista, että etupolvi ei saa mennä varpaiden yli!

3. Etureisi
Edellisestä venytyksestä pääset etureiden venytykseen, kun nostat takimmaisen jalan ylös. Ota nilkasta kiinni ja vedä kevyesti nilkkaa kohti pakaraa. Jos koukistat käden, saat kaupan päälle mukavan ojentajavenytyksen.

4. Takareisi
Tuo paino takimmaiselle jalalle ja suorista etujalka. Nilkkaa ojentamalla ja koukistamalla saat venytyksen tuntumaan eri kohtaa takareittä. Pidä selkä suorana ja tuo napaa polviin.

5. Spagaati
Kun lähdet venyttämään spagaatia, pidä paino tasaisesti molemmilla käsillä etujalan molemmin puolin. Pidä etujalka suorana, lantio keskellä ja takajalka suoraa taaksepäin ojennettuna. Mene niin alas kuin voit ilman kipua ja hengitä syvään - joka hengityksellä mene hieman alemmas. Yritä pitää kroppa mahdollisimman rentona.

Haasta itsesi ja kokeile kuukauden päivät sisällyttää venyttely arkeesi. Lupaan, että pian et osaa enää lopettaa treeniä ilman sitä! Kun huomaat, että alat pikkuhiljaa venymään yhä enemmän, tekee myös mieli venytellä enemmän ;) Jos tällainen kankikaikkonen pystyy saamaan spagaatit, niin uskon, että siihen pystyy kuka vaan!

 

-Aksenia

Silkkiset sääret treenisortsien alla

Olen ollut hetken aikaa nyt Buzzadorina ja päässyt mukaan pariin mielenkiintoiseen kampanjaan. Buzzador on siis henkilö, joka osallistuu kampanjoihin ja testaa erilaisia tuotteita, jonka jälkeen kertoo näistä tuotteista eteenpäin. Tällä kertaa kampanjassa olivat Bic Soleil Bella -höylät.



Olen äärimmäisen laiska sheivailija, joten mieluummin epiloin kuin höylään, sillä epilointia tarvitsee tehdä paljon harvemmin. Epiloimisen karvojennyppimiskipuunkin tottuu yllättävän nopeasti ensimmäisten kertojen tuskanhien jälkeen. Ainoa ongelma epiloinnissa on se, etten saa sillä pois kaikkein hennoimpia karvoja, jolloin lopputulos on enemmänkin karhea kuin silky smooth. Siksi onkin kiva testata uusia höyliä ja katsoa, josko näillä saisi upeat kesäsääret, joita kehtaisi ulkoiluttaa sortsien kanssa.

Kokeilin höyliä viikonloppuna ensimmäistä kertaa, ja yllätyin positiivisesti. Höylä on äärimmäisen terävä, ja jo yhdellä vedolla sai sileää jälkeä. Aikaa sheivailuille ei siis tarvinnut uhrata tuntitolkulla. Ainoa miinus terävässä höylässä on, että sillä on myös erittäin helppo saada haavoja.

 

Vaikka tuote olikin hyvä, en huomaa siinä suuren suurta eroa muihin kokeilemiini höyliin. Voisin kuitenkin suositella herkkähipiäisille kavereilleni tätä höylää, sillä terävän terän ansiosta ihoa ei tarvitse ärsyttää pitkillä ajeluilla. Ja jos hinta on samaa luokkaa muiden vastaavien höylien kanssa, valitsisin tämän. Ihan kelpo tuote siis!

Nyt uskaltaa päästää tuon miehekkeen lähelle jalkoja

Haluaisitko sinäkin päästä kokeilemaan uusia tuotteita? Buzzadoriksi ryhtyminen on helppoa! Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi (mainitse käyttäjänimeni: anakvi).

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

 

-Aksenia

Aamupuntille, mars!

Kun ihanat helteet hellii Suomea, ei ajatus työpäivän jälkeisestä salista tunnu houkuttelevalta. Ajattelinkin kokeilla pitkästä aikaa aamusalia ja katsoa, miltä aamurääkki tuntuu. Muuten tykkään kyllä aamutreenaamisesta, kuten lenkkeilystä, mutta salille en ole meinannut jaksaa lähteä heti aamusta. Lieneekö syynä se, että lihakset tuntuu olevan vielä ihan unessa ja painoja joutuu lataamaan tankoon vähemmän mitä iltapäivällä.

Päätin kuitenkin kokeilla tehdä jalkatreenin aamulla. Ei muuta kuin herätyskello soimaan 5:45 ja tuntia myöhemmin lataan jo painoja tankoon salilla. Yllätyin, miten kivuttomalta aamusali tuntui! Salilla oli sitä paitsi kiva olla, kun siellä oli vain kourallinen ihmisiä mun lisäksi. Supersarjat ja parin laitteen varaaminen onnistui ilman jonoja ja vihaisia katseita. Painoja laitoin noin 75% siitä, mitä illalla käyttäisin, joten edes hirveästi ei tarvinnut lähteä tiputtelemaan.

Loppujen lopuksi aamutreenin takia jouduin tinkimään vain 15 minuuttia unesta (ja töihin menin 45 minuuttia normaalia myöhemmin, kiitos liukuva työaika!). Lopputulos: pirteämpi olo töissä. Väsyneiden lihaksien takia kerrankin istumatyö tuntui mukavalta eikä puuduttavalta. Plussana tietty että ehdin iltapäivällä vielä nauttimaan auringonsäteistä, eikä tarvinnut uhrata arvokasta auringonpalvomisaikaa sisällä! Taidankin ottaa jatkossa nämä aamusalit ihan vakkareiksi treenikalenteriini. Tai ainakin yrittää (voi nimittäin tehdä tiukkaa herätä joka aamu samaan aikaan auringonnousun kanssa).

Näin ihanilla ilmoilla kannattaakin suunnata aamulla pumppailemaan: saat päivän rääkin tehtyä heti aamulla ja siitä on ihana mennä suihkuun ja siitä sitten freesinä töihin. Lisäksi saat koko iltapäivän vapaaksi ja voit pyhittää sen rentoutumiselle ja auringosta nauttimiselle!

Mikä on teidän mielestä paras aika päivästä treenata?

 

Kyllä jaksaa hymyilyttää aamupuntin jäljiltä



-Aksenia

Oman pumppitunnin suunnittelua

Monta vuotta jumppatunneilla ravanneena ajattelin rohkaistua ja siirtyä asiakaspuolelta ohjaajaksi. Pari vuotta sitten ohjasin koulullamme Turun kauppiksella opettajille lihaskuntotuntia ja tein siinä sivussa pari tuurausta yliopistoliikunnalla, mutta en innostunut ohjaamisesta sen enempää vaan halusin itse olla vielä asiakaspuolella. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että olisi aika siirtyä ohjaajapuolelle. Kävin sitten kesän alussa juttusilla yo-liikuntasuunnittelijan kanssa, ja sain oman body-tunnin syksyn lukkariin! Tiukat 75 minuuttia armotonta lihaskuntoharjoittelua siis luvassa ;)

YO-liikunnan hyvä ja samalla myös huono puoli on se, että ohjaaja suunnittelee itse tuntinsa. Hyvä puoli on se, että saa valita itse musiikit sekä mitä tunneilla tehdään. Huono puoli on se, että tosiaan joutuu miettimään tunnin rakenteen alusta loppuun, mikä on työlästä. Helpompaa olisi, jos Les Mills -tyyliin opettelisi jonkun muun suunniteleman tunnin ulkoa, eikä tarvitsisi itse keksiä liikkeitä ja musiikkeja. Onneksi lihaskuntotunnin rakenne on suhteellisen helppo ja toistettava: lämmittely, jalat, rinta, selkä, kädet, vatsat ja venyt. Ja nyt voin tosiaan itse valita kaikki mun lempparibiisit tunnille!

Tässä hyviä treenibiisejä, joita aion käyttää tunnilla. Mun mielestä treenimusiikin tulee olla vauhdikasta, jotta treeniin saa hyvän pumpin päälle. En malta odottaa, että syyskuussa pääsen kokeilemaan tätä ohjelmaa! Toivottavasti myös tunnillakävijät tulee olemaan yhtä innoissaan kuin minä tästä ohjelmasta ja näistä biiseistä.

Lämppä

 

Lämppä tangon kanssa

 

Kyykky

 

Rinta

 

Selkä (tangolla)

 

Ojentaja

 

Hauis

 

Askelkyykky

 

Olat

 

Vatsat

 

Selät + punnerrukset

 

Lankkuhaaste

 

Venyttelyt

Tällainen Body'75 -tunti on tiedossa syksyllä! Normaalista pumppitunnista poiketen ajattelin liittää tunnin loppuun Jenkeissä paljon käytössä olleen lankkuhaasteen, eli rankan treenin jälkeen vahvistetaan syviä keskivartalolihaksia lankulla. Mitä mieltä olette näistä biiseistä ja ohjelman rakenteesta? :)

-Aksenia

Maailman parasta maapähkinävoita Hawaiilta

Viime huhtikuussa rakastuin. Olin Hawaiilla lomalla, ja illalla kävelin Farmer's marketissa North Shore Goodiesin myyntipöydän ohi. Hymyilevä Hawaiilainen myyjä työnsi muovilusikassa maistiaista maapähkinävoista, ja nälkäisenä lomalaisena pakkohan sitä oli maistaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En ole koskaan maistanut mitään niin hyvää!

En ole aiemmin erityisemmin tykännyt maapähkinävoista. Olen aina pitänyt sitä kauhean tahmaisena. Mutta tämä oli jotain aivan taivaallista: maku oli hyvä ja koostumus pehmeä ja kostea. Kaiken lisäksi, tuotteet ovat luomua, ja herkullinen koostumus on saatu aikaan yhdistelemällä vain maapähkinöitä ja kookosta. Ahh.

Hawaiilta palaamisestani asti olen haaveillut saavani tätä herkkua uudestaan. Olen nyt Suomessa asuessani ostanut Ruohonjuuressa myytävää luomumaapähkinävoita, jotka on valmistettu pelkistä maapähkinöistä, mutta koostumus on musta jotenkin tönkkö. Kurjan maanantaityöpäivän pelastus olikin, kun löysin North Shore Goodiesin verkkokaupan. Siitähän mä innostuin, ja sinne lähti sadan dollarin maapähkinävoitilaus menemään... hups.

Nyt vaan täytyy odotella elokuuhun, kun lähden kaverin kanssa New Yorkiin toisen ystävän luokse käymään, sillä tilasin herkut sinne. Onnekseni kaverini on juuri nyt Jenkeissä, sillä North Shore Goodies ei toimita muualle kuin Jenkkeihin. En kyllä millään malttaisi odottaa, että pääsen taas maistamaan tätä Hawaiilaista herkkua! Että jos ikinä lomanne suuntana on Hawaii, tämä on tuote, jota suosittelen maistamaan ja hamstraamaan.


Mun herkullinen aamupala lentokentällä matkalla Hawaiilta Kansasiin: maapähkinävoi-banaani-tuorepuuro!

Hawaii really is a place where dreams come true

 

 

-Aksenia

PullukkaRUN: Mun eka puolimaraton

Niin kuin aiemmin kirjoittelin, olen innostunut juoksemisesta vasta tämän vuoden puolella, enkä tosiaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan pystyväni juoksemaan edes yli kymmenen kilsan lenkkejä. Viikko sitten juoksemani pidemmän lenkin jälkeen kuitenkin ajatus puolimaratonista alkoi tosissaan mietityttämään ja mun kilpailuvietti nosti päätään. Suuntasimme siis poikakaverin kanssa urheiluviikonloppulomalle Vierumäelle, jossa järjestettiin Pullukka Run 2014 -juoksutapahtuma.

Ready to run!

Pullukka Run on Sami Hedbergin järjestämä kesäinen juoksutapahtuma Vierumäellä. Vaihtoehtoina oli juosta joko puoli maraton tai pikkupullukka eli 6,5 km. Puolimaratonissa pystyi valitsemaan haluaako kilpa- vai kuntosarjaan. Kun kysyin, että mikä niillä on eroa, niin vastaus oli: "Jos juokset puoli maratonin tunti kymmeneen, niin mene kilpasarjaan". Yeah right... kuntosarja that is! Omana tavoitteenanihan oli juosta tuo 21,1 kilometriä alle kahteen tuntiin, joten kuntosarja sopi siihen oikein passelisti.

Koko tapahtumassa oli juoksijoita yhteensä noin 500. Fiilis oli kyllä aika hullu, kun ihmiset ryhmittyivät lähtöviivalle ja kovaäänisistä kuului "Minuutti lähtöön!". Siinä vaiheessa teki mieli jänistää: miksi mä taas innostuin tällaisesta itsensäkiduttamisesta ja maksoin siitä, että pääsen rääkkäämään itseäni kahden tunnin ajaksi? Mitä jos mä hyydyn? Vähänkö olisi noloa jättää kesken... Syke oli maaliviivalla seisoskellessakin jo 150, koska jännitti niin paljon. Yritin siinä sitten järkeillä, että jos en jaksa, niin hätätapauksessa vaikka kävelen maaliin. Pääasia on, että näytän itselleni, että pystyn tähän. Tässähän kilpaillaan vaan itseään vastaan.

Kamerat pyöri taivaalla

Illan isäntä ja tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg pamautti pyssyllä lähtölaukauksen, ja sadat ihmiset lähti liikkeelle. Ensimmäinen kierros eli noin 6 kilsaa meni sykkeet koholla, ei juoksunopeuden takia vaan ihan vaan siksi, että vieläkin jännitti niin pirusti. Onneksi puolen tunnin kohdalla rentouduin, kun juoksu rullasi, rintaan ei pistänyt, mahaan ei sattunut eikä askelkaan painanut. Silloin uskalsin hengähtää helpotuksesta: tämähän saattaa jopa sujua hyvin!

Ensimmäisellä kierroksella vielä irtosi hymy. Tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg takaoikealla!

Yllätyin, miten kevyesti 21,1 kilometriä meni ja miten nopeasti aika kului! Hyvät musiikit korvilla askel tuntui kevyeltä ja muita edessä juoksevia seuraamalla ei jäänyt liikaa jälkeen. Viimeisen kierroksen, joka oli kuusi kilometriä, päätin juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee ja sen kyllä tunsi jaloissa maaliviivalla. Vaikka jalkoja vähän hapottikin, olo oli suhteellisen hyvä ja energinen maratonin jälkeen. Maaliviivan ylitettyäni kuulin musiikin läpi, että olin naisten kuntosarjan kolmas! En meinannut uskoa korviani. Mahtava fiilis! Tällainen anti-juoksijakin näköjään voi oppia tykkäämään juoksemisesta.

Kolmas sija, wuhuu!

Yritin venytellä juoksun jälkeen...

...Au.

Sami on kyllä naurettavin mies ikinä! Räkätän aina räkä poskella hänen jutuille.

Kolmas sija, wuhuu!

Koko tapahtuma oli musta ihan mielettömän kiva, niin onnistunutta, hyvän sään suosimaa juoksutapahtumaa kuin illan stand up Finlandia -showta myöten. Ollaan poikakaverin kanssa Sami Hedberg -faneja, joten hänen shownsa illalla kruunasi hyvän päivän. Illan stand up show'n lipulla pääsi myös hotelli Scandicin yökerhoon, jossa Matti Nykäsen piti esiintyä. Kun oltiin odoteltu  yli puoli tuntia, eikä keikka ottanut alkaakseen, päätettiin lähteä nukkumaan. Olisihan se ollut kiva nähdä, minkälainen esiintyjä Nykäsen Masa olisi ollut, kun tuskin tulee muuten koskaan ostettua lippuja sen keikalle. Aamulla kuitenkin huomasi, että oli ollut hyvä päätös lähteä aikaisin nukkumaan, niin selvisi hyvässä hapessa aamupalabuffettiin. Se olikin sitten mun palkinto siitä, että pääsin maaliviivan yli ;)



Tästä on hyvä jatkaa juoksuharrastusta! Iskä heittikin vitsille, että kohta sä lähdet New Yorkiin juoksemaan maratonia. Ei yhtään hullumpi idea!

-Aksenia