En enää ikinä mene salille

Olinpa kerran salilla. Hirveä pumppi päällä väänsin täpötäydellä salilla hikihatussa vatsalaitteessa vatsoja ja fiilistelin poltetta alavatsassa. Näin peilin kautta, miten salin personal trainer tuijotti minua huoneen toiselta puolelta. Lopetettuani sarjan hän käveli luokseni ja sanoi: "You are doing it wrong". Onneksi naamani oli jo valmiiksi punainen treenaamisesta, niin paloauton väriseksi kärähtänyt naamani ei erottunut. Olisin halunnut vajota maan alle.

Selkä suorana souduissa! Mutta mitä jos on luonnostaan quasimodo??
Polvethan olisi myös hyvä pitää hieman koukussa...

Sillä hetkellä mietin, että mikä helevetin oikeus sulla on tulla korjaamaan mun tekemisiä? Keskity omiisi! Tätä pohtiessa ja silmien salamoidessa PT näytti, miten liikerata oikeasti kuuluu tehdä. Pieni liike ja kyynärpäät polviin, kas näin saat vatsoihin tehokkaamman tatsin altistamatta nivusia vammoille. Mähän tein siis ihan oikein alusta asti!... Vai teinkö?

Kun PT tuli korjaamaan liikerataani, ensimmäinen tunne oli nolostuminen: kaikki muut salilla näkivät, että tuo tyttö ei ainakaan tiedä, mitä se tekee. Sillä hetkellä mietin, etten enää ikinä astu jalallanikaan salille, kun en mitään näköjään osaa. Ootteko kokeneet saman?

Punnerruksissa takapuoli samalla tasolla muun kropan kanssa, kyynärpäät sivuille ja katse mielikuvituskolmion kärkeen. Näitä miettiessä helposti unohtuu keskittyä itse liikkeeseen. Alkuvaikeuksien jälkeen pienellä treenillä saat kuitenkin liikeradan kuntoon ja voi taas keskittyä vain mukavaan poltteeseen!

Voitte uskoa, että tuommoinen kommentti kaikkien kuullen pisti tällaisen ylpeän treenarin vihaiseksi! Olo oli pieni kuin muurahaisella. Mutta ei siinä mitättömyyden tunteessa jaksanut kauaa velloa, alkoi vain ketuttaa entistä enemmän. Joten nielin nolostumiseni ja käytin tilaisuuden hyväksi: pyysin PT:tä katsomaan muidenkin liikkeideni tekniikan. PT auttoi mielellään, korjasi joissain liikkeissä ja toisissa liikkeissä taas kehui tekniikkaa aivan oikeaksi. Tämän jälkeen fiilis oli parempi kuin ennen salia. Eipähän jatkossa ainakaan kukaan katsele, että tuo tyttö ei tiedä mitä tekee. Nyt nimittäin ainakin tiedän tekeväni liikkeet oikein!

Nyt, kun salilla on tullut käytyä enemmänkin ja liikeradat hiottu kuntoon, tuntuu itsestä pahalta katsoa vääriä tekniikoita. Tekee mieli mennä korjaamaan, mutta eihän sitä voi, kun toinen kuitenkin nolostuu tai suuttuu. Tarkoituksena ei kuitenkaa ole pahoittaa toisen mieltä, vaan korjata liikerata oikeaksi. Väärä liikerata nimittäin pahimmassa tapauksessa tyssää kehityksen ja aiheuttaa vammoja, minkä takia saattaa joutua jättämään saliharrastuksen kokonaan.

Rauhallinen liike ja selkä kyyryssä - saisikohan nyt sitä päckiä näkyviin?

Uskon, että jokainen on joskus ollut hukassa salilla. Ja ajatellut nolostuksissaan, ettei enää ikinä palaa painojen ihmeelliseen maailmaan. Salilta kuitenkin löytyy jos minkänäköistä ihmeellistä vempelettä! Lisäksi vapailla painoilla voi tehdä satoja erilaisia liikkeitä. Ei mikään ihme, jos salilla on välillä hieman eksyksissä - niin aloittelijat kuin konkaritkin. Eka kerta (uudella) salilla on kuitenkin aina eka kerta.

 

Joten jos susta tuntuu, että et välttämättä tiedä, miten jokin liike tehdään, älä epäröi kysyä neuvoa! Mikäs sen parempi tapa olisi tutustua esimerkiksi salin kireimpään kolliin kuin kysäistä häntä jeesaamaan? Mielestäni on parempi kysyä neuvoa ja tehdä liike oikein (ja tehokkaammin) kuin tehdä liike väärin. Sali-intokin kasvaa, kun liikkeeseen saa enemmän puhtia ja liikkeestä tehokkaamman. Lisäksi jos joku tulee sinua neuvomaan (that son of a bitch...) älä ota sitä pahalla. Yleensä neuvoja haluaa vain hyvää.

 

Pallojumppavinkkejä! Anyone?

Mitäs sitten jatkossa? Aion rohkeammin kysellä muilta salikävijöiltä neuvoa. Jos nään jonkun tekevän erikoista liikettä, joka näyttää mielestäni hyvältä ja tehokkaalta, aion mennä apajille. Jos taas nään jonkun tappavan itsensä, koitan hienovaraisesti sanoa asiasta. Vastaavasti yritän ottaa paremmin vastaan omalle suunnalle tulevia neuvoja.

-Aksenia