 |
| Aikas rennon näköistä ilmaliitoa. Ei mitään pelättävää siis! |
Suomessa laskuvarjohyppääminen on kuitenkin suhteellisen kallista (verrattuna esimerkiksi Jenkkeihin), minkä takia emmin todella pitkään hypyn kanssa. Onneksi viime kesänä löysin Grouponin kautta tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: tandemhyppy puoleen hintaan! Ei auttanut kuin tarttua tarjoukseen.
Tandemhyppy on siis laskuvarjohyppy ammattihyppääjän kanssa. Mikäli mielit hypätä yksin, tulee sun käydä laskuvarjohyppykurssi, jossa siinäkin aloitetaan harjoittelu hyppäämällä ammattilaisen kanssa. Tie yksinhyppääjäksi on pitkä (ja kallis) sisältäen kymmeniä hyppykertoja. Yleensä tandemhypyissä hyppäävät ammattihyppääjät ovatkin tehneet monia (kymmeniä) tuhansia hyppyjä, joten hypyn turvallisuutta ei tarvitse jännittää. Kaiken lisäksi varjoja mukana hypyssä on peräti kolme, jotka ovat kaikki automatisoituja eli ne avautuvat itsestään tietyssä korkeudessa. Maahan ja äkkikuolemaan syöksyminen on tehty aika vaikeaksi.
 |
| Varusteet kuntoon. Tuonko avulla pitäisi selvitä maahansyöksystä? (Siis repun, ei nenänkaivelija-hyppyparin) |
 |
| Reppu selkään ja menoks! |
Hyppypäivänä heitin niskaan suhteellisen rennot vaatteet sekä hyvin jalassapysyvät kengät. Hyppypaikalle menin hieman etuajassa ja pääsinkin samantien pikaiseen koulutukseen. Hyppyparini selitti nopeasti, miten laskuvarjo toimii sekä miten ilmassa tulee toimia. Siitä asti, kun lentokoneen ovi aukeaa ilmassa ja hyppääjä istuu oven reunalle, minun tulee nojata koko kropallani häntä vasten sekä ristiä kädet rinnan päälle ja jalat taakse, ikään kuin yrittäisin potkaista hyppääjää takapuoleen. Puolessa välissä vapaapudotusta hyppääjän nostama peukku tarkoittaa, että nyt saa leikkiä lentokonetta. Ei muuta kuin kädet sivuille ja "leijumaan"! Puolen minuutin vapaapudotuksen jälkeen varjo aukeaa, jonka jälkeen alkaa leijailu kohti maankamaraa. Lähestyttäessä maata jalat tulee nostaa suorina niin ylös kuin mahdollista (jotta vältytään tärähdyksiltä ja murtumilta) ja hitaasti pyllähdetään maahan. Done!
 |
| Alastulossa jalat pitää pitää mahdollisimman ylhäällä, jotta vältytään ikäviltä vahingoilta |
Aikaa hyppyyn meni yhteensä noin pari tuntia. Alle tunti käytettiin valmisteluihin, jonka jälkeen meni noin 20 minuuttia, että kone oli ilmassa. Kolmen kilometrin korkeudesta hypättäessä 1,5 kilometrin vapaapudotus kestää noin puoli minuuttia, jonka jälkeen varjo aukeaa ja loppumatka leijaillaan alas noin kymmenessä minuutissa.
Ensimmäisen hypyn jälkeinen fiilis oli niin mahtava, etten malttanut odottaa, että pääsen hyppäämään uudestaan. Uusi tsäänssi hypylle urkenikin pian, sillä keväällä ollessani vaihdossa Jenkeissä päätimme kaveriporukalla lähteä hyppäämään tandemin. Jenkeissä homma pelitti muuten ihan samanlailla, paitsi byrokratia oli paaaaljon monimutkaisempaa: pelkkien vastuunvapautuspapereiden täyttämiseen käytettiin ylimääräinen tunti!
 |
| Kaverin kanssa leijailtiin suhteellisen lähellä toisia. Hullu fiilis huutaa "moi" toiselle kilometrin korkeudessa! |
 |
| Ready to jump? Hell yeah!! |
Toinen hyppy ei ollut enää samanlainen adrenaliinipamaus mitä ensimmäinen, kun nyt jo tiesi, mitä tuleman pitää. Ensi kerralla täytyykin hakea adrenaliinipiikkiä menemällä kurssille ja hyppäämällä yksin ;) Mutta pakko myöntää, on se tunne kyllä ainutlaatuinen, kun lentokoneen ovi aukeaa kolmen kilometrin korkeudessa ja vapaaehtoisesti pitää mennä istumaan koneen reunalle heiluttelemaan jalkoja ilmassa. Vapaapudotus kouraisee mahanpohjasta samalla lailla kuin vuoristoradassa, mutta se on ohi liian nopeasti. Kun varjo aukeaa, on täysin hiljaista ja rauhallista ja voi vain ihailla maisemia... god damn it. Alkoipas tehdä mieli hypätä uudestaan.
Tässä siis kesän ehdoton suosikkilajini ja kokeilemisen arvoinen juttu: laskuvarjohyppy. Suosittelen!
-Aksenia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti