Takaperinvoltti sekä muuta akroilua

Oon aina rakastanut akroa. Junnuna kattelin kateellisena, kun voimistelijat heitteli permannolla kevyesti voltteja etuperin, takaperin, sivuttain, kiertäen, kerien ja ties millä tavalla. Kattelin sitä ilmassa pyörimistä ja päätin, että perskule, minä kans! Kun aloitin cheerleadingin 12-vuotiaana, akro oli se, missä eniten halusin kehittyä ja mikä oli mun lempparijuttu treeneissä. Heikot nilkat asettivat välillä haasteita akroilulle ja takapakkiakin tuli välillä niiden takia. Ja silti, ennen kuin lopetin cheerleadingin, olin oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: paikaltaan flikit sekä flikki-voltin ja juoksevasta akrosta arabi-flikki-voltin sekä arabi-flikki-suoran. Suomennoksena vielä termeille, että arabialainen on voimistelijoiden käyttämä juoksuvauhti, flikki on takaperinpuolivoltti ja suora voltti on voltti, missä vartalo on täysin suorana ilmassa.

Lopetin tsirkkuilun kolme vuotta sitten muuton takia ja siitä asti on ollut kauhea hinku päästä taas akroilemaan. Onneksi Helsingistä löytyy Taitoliikuntakeskus, josta löytyy akroiluun sopivia trampoliineja, kanveesi sekä airtrack ja jonne pääsee kertamaksulla sisälle kuka vaan. Kesällä vaihdosta palattuani akrohinku oli entistä kovempi, joten onnekseni sain vanhan joukkuekaverin houkuteltua mukaan akroilemaan TLK:lle. Olemmekin nyt käyneet verestelemässä vanhoja akrotaitoja sekä opettelemassa paria ihan uuttakin juttua.

Look mama, I finally found a way to use my head!!

Eka tavoite mulla oli, että haluan uskaltaa tehdä arabi-flikki-volttia uudelleen. Ja eilen sitten keräsin rohkeuteni ja tein sen! Voitte kuvitella, miten pähkinöissä olin. Se on vaan niin siisti fiilis, kun kädet irtoaa maasta, hyppää ílmaan, heittää polvet ylös ja sitten jalat taas osuukin maahan. Ihan mieletöntä, minkälainen muisti lihaksilla on: vaikken ole kolmeen vuoteen tehnyt tätä, enkä voltin aikana miettinyt, mitä olen tekemässä vaan pelkästään tein jotain, tekniikka tuli lihasmuistista. Että vaikka mieli unohtaa, niin lihas ei. Hullua!

Akroilun toisena tavoitteena oli oppia täysin uusi akro: perhosvoltti. Perhosvoltti on vähän kuin kärrynpyörä ilman käsiä. Aloitimme kaverini kanssa treenaamisen nollasta, emme siis ole ikinä ennen treenanneet tätä. Monien päälleentulleiden itsemurhahyppyjen jälkeen tekniikka rupesi pikkuhiljaa löytymään ja voltit onnistumaan. Ja eilen se sitten lopulta onnistui! Trampoliinilla tosin, mutta kuitenkin! Nyt pitää vain siirtää se kovalle maalle. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kovalla treenillä se tulee sieltä vielä. Ja sitten oon taas pähkinöissä, kun lopulta opin sen maalla. Sitä ennen nautin treenaamisen ihanuudesta.

Tarinan opetus (koska sellaiset on aina kivoja) on tässä, että vanha koira todellakin voi oppia uusia temppuja! Joten jos sua kiinnostaa jokin uusi laji, älä epäröi aloittaa sitä vielä vanhempanakin! Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta. :)

 -Aksenia

Ampumista keskellä Helsinkiä

Onko täällä tarjoushaukkoja? Ilmottaudun nimittäin itse: olen pahimman sortin tarjouksienseuraaja, ja Grouponin ja Facediilin vakioasiakas. Joten kun löysin Grouponilta Helsinki Shootin Clubin tarjouksen ampumisperehdytyksestä, oli pakko päästä kokeilemaan, miltä tuntuu pidellä asetta kaunissa kädessä.

Helsinki Shooting Club on hyvällä sijainnilla keskustassa, lähellä Hietaniemen kauppatoria, joten perille oli helppo löytää. Kun pääsimme paikalle, aloitettiin perehdytyssetti samantien. Noin tunnin mittainen sessio aloitettiin reilun vartin perehdytyksellä, missä käytiin läpi turvaohjeet sekä aseenkäsittelyohjeet. Tämän jälkeen päästiin ampumaradalle, missä ammuttiin noin 25 metrin etäisyydestä .22-kaliiperisella pienoispistoolilla maalitauluun. Ampumisen kaava sujui kutakuinkin näin: kun silmät ja korvat oli suojattu, ohjaaja antoi luvan ampumiselle, jolloin astuttiin pöydän eteen. Pöydältä otettiin ase oikeaan käteen, työnnettiin lipas sisään ja ladattiin ase vetämällä varmistin taaksepäin. Tämän jälkeen otettiin tukeva asento ja ase nostettiin kädet rentoina mutta suht suorina eteen, ase päänkorkeudella. Ei muuta kuin tähtäys, sormi liipaisemelle ja hidas veto liipaisimesta: osu ja uppos. Piece of nakki, vai mitä?

Etutähtäimen tulee olla takatähtäimen sisällä, jotta osuisi maalitauluun. Eikä välttämättä silloinkaan osu. Kuva täältä

No ei sentään! Tähtääminen oli hullun vaikeaa, käsi kun tuppaa heilumaan niin pirusti, kun on painava metalliesine kädessä. Miten sitten pitäisi tähdätä? Aseesta lyötyy sekä etu- että takatähtäin, joiden tulisi olla lomittain, etutähtäimen takatähtäimen "sisällä". Etutähtäimen yläreunan taas tulee olla kohteen päällä, jotta osut maaliin. Selkeää, right? Ehkä, mutta ainakin haastavaa! Hollywood-leffoista tuttuja pum-pum-ampumakohtauksia, missä asetta heilutellaan ja osoitellaan ties minne (ja silti osutaan aina) olisi siis todellisuudessa aika vaikea toteuttaa.

Yhteensä ehdimme ampua tutustumiskäynnin aikana viisi luotia per kierros ja kierroksia oli yhteensä viisi. Ensimmäisellä kierroksella roiskin luoteja vähän sinne sun tänne, osumatta (omaan) maalitauluun kertaakaan (saatoin vahingossa ampua muiden maalitauluihin tosin). Toisella kierroksella pystyin jo hieman rentoutumaan ja pikkuhiljaa luodit alkoivat osumaan tauluun. Viimeisellä kierroksella pääsin jopa mustalle ympyrälle, jihuu!

Jännää settiä! Muistoksi ekasta kerrasta saa ottaa mukaan maalitaulun

Neljä ensimmäistä kierrosta ammuttiin .22-kaliiperisella aseella, mutta viides eli viimeinen kierros ammuttiin .99-kaliiperisella käsiaseella, mikä on yksi yleisimmistä pistooleista (voit bongata näitä muun muassa leffoista, tv-sarjoista etc). Yllätyin, miten painava ase oikeasti on! Sen lisäksi, että asetta joutuu oikeasti kannattelemaan, on aseen laukaisusta aiheutuva takapotku aika jytäkkä. Siinä joutuu oikeasti puristamaan aseenkahvaa, jotta ase ei lennä kädestä!

FREEZE! Näppärä .99-kaliiperinen pistooli pelästyttää rosvot leffoissa. Kuva täältä.

 

Mutta voin sanoa, että siistiä oli! Sydän hakkasi rinnassa, vaikka vain maaliin ammuttiinkin, oli sen verta jännää puuhaa ensikertalaiselle. Ja vaikken aseita hirveästi pelkääkään, ohjaajamme jakoi aika hyvän viisauden koskien aseita: Aseita ei pidä pelätä, mutta niitä pitää kunnioittaa. Joten jos tuntuu, että aseet pelottaa, kannattaa käydä kokeilemassa ampumista. Niitä kohtaan herää ihan uudenlainen kunnioitus, mutta pelko väistyy.

 -Aksenia

Flow Park: päästä sisäinen apinasi valloilleen

Haluaisitko tasapainoilla trapetsilla kymmenen metrin korkeudessa, hyppiä autonrenkaalta toiselle viidessä metrissä sekä laskea liaanilla alas puusta? Jos vastauksesi on kyllä kiitos, niin tätä herkkua sinulle tarjoilee Flow Park!

 



Voihan autonrenkaita käyttää näinkin



Flow Park on Suomen ensimmäinen seikkailuhuvipuisto, missä jokainen saa päästää sisäisen apinansa irti ja haastaa omat liikunalliset kykynsä sekä rohkeutensa. Koska poikaystäväni kanssa rakastamme molemmat kaikennäköisiä liikunnallisia aktiviteetteja, olimme innoissamme, kun saimme mahdutettua PullukkaRUN -viikonloppuumme käynnin Vierumäen Flow Parkissa. Koska en ole ennen ollut erityisen kiinnostunut roikkumista tai kiipeilyä vaativista treeneistä, menimme Flow Parkiin poikaystäväni ehdotuksesta. Paikan päällä kuitenkin innostuin myös tämän tyyppisestä treenistä, kun tuttu kaveri eli adrenaliini tuli mukaan kuvioihin korkeuksissa kiivetessä. Radat olivat oikeasti haastavia ja jännittäviä jopa tällaiselle huimapäälle! Ja minkä treenin puissa kiipeillessä saikaan, huhhuh! Selkää ja käsiä kolotti vielä monta päivää myöhemminkin.

 

Hyvän treenin Vierumäen puistossa saikin, sillä sieltä löytyy yhteensä viisi erilaista rataa, jotka ovat kaikki erilaisia ja eritasoisia. Liikkeelle lähdetään perehdytyksestä ja helposta radasta, missä ohjaaja varmistaa, että turvavaljaita osataan käyttää oikein. Tämän jälkeen saa mennä omaan tahtiin radoilla, niin kauan kuin intoa ja jaksamista riittää.

 

Harjotusradalla sai treenata tasapainoa - sekä opetella luottamaan turvavaljaisiin



Kävimme läpi viidestä radasta neljä, joiden läpikäymiseen kulutimme aikaa reilut kolme tuntia. Aikuisten lippu maksoi 18 euroa ja sillä olisi saanut viettää puistossa koko päivän. Kolmen tunnin jälkeen käsilihakset alkoivat kuitenkin huutaa hoosiannaa siinä määrin, että totesimme päivän treenin olevan nyt pulkassa ja lähdimme suosiolla hankkimaan murua rinnan alle.

 

Kivoin rata oli mielestäni Rata 2, jossa sai tasapainoilla lankkujen päällä sekä laskea skeittilaudalla narua pitkin seuraavalle tasanteelle. Vähiten tykkäsin kiipeilyseinästä, sillä siinä tunsin koko ajan kaatuvani taaksepäin ja putoavani. Hassua, että vaikka mulla oli valjaat päällä, silti pelkäsin putoamista ja tarrauduin jokaiseen ulokkeeseen henkeni edestä! Kertaakaan en kuitenkaan pudonnut. Ja vaikka olisikin pudonnut, se ei olisi ollut vaarallista. Näin monien kiipeilijöiden väsyvän kesken radan, jolloin he ottivat lepotauon ja jäivät roikkumaan valjaiden varaan. Se itseasiassa näytti aika siistiltä... Näin jälkeenpäin kun miettii, valjaidenvarassa roikkumista olisi ehkä kannattanutkin kokeilla.



Hyppynarurenkailla piti heijata itsensä toiselle puolelle



Jane liaanilla, Tarzan vartioi

Tää ei oo vaan aikuisten hupia. Snadit meni sieltä, mistä vanhemmatkin.



 

Flow Parkeja löytyy tällä hetkellä Suomesta neljä: Vierumäeltä, Ähtäristä, Lappeenrannasta ja Turusta. Syksyllä täytyy mennä testaamaan Turun puisto, tuo mieheke kun innostui apinoimisesta niin paljon. Ja täytyy myöntää, että innostuin kyllä itsekin. What is there not to like? Nätillä ilmalla saa kerättyä d-vitamiinivarastot täyteen, kun on koko päivän ulkona kiipeilemässä puissa. Ja plussana tietysti se, että tämä on hauska tapa treenata koko kroppa!

 

Kiipeilyyn kannattaa lähteä joustavissa treenivaatteissa sekä kovapohjaisissa kengissä. Kun ne on mukana, voi vain keskittyä nauttimaan ja päästää sisäisen apinalapsensa valoilleen!

 -Aksenia

Miten saisi venytettyä spagaatin?

Tarvitset oikeastaan vain yhden niksin spagaatin saamiseksi ja tässä se tulee: venyttele. Joka treenin jälkeen. Iltaisin, kun katsot telkkaria. Aamulla ennen työpäivää. Itse maailman epävenyvimpänä ihmisenä itkin monta vuotta, että yhyy, mun rakenne estää mua saamasta spagaateja, enkä sitten oikeastaan vaivautunut edes venyttelemäänkään. Kateellisena vaan katsoin, kun muut liukuivat sulavasti spagaateihin, kun en itse edes yltänyt sormilla varpaisiin. Let's face it. Eihän se venyttely aina kivaa puuhaa ole! Masokistihan siinä täytyy olla, jos haluaa vääntää itsensä epäluonnollisiin asentoihin. Mutta se fiilis, kun ensimmäisen kerran saat pään polveen, varpaat lattiaan tai spagaatin pohjaan - se on mahtava!

Se, että saa kyynärpäät maahan tässä asennossa, on jo iso voitto!

Vuosi sitten päätin, että nyt riittää valittaminen, ja vaihdoin inisemiseen käytetyn ajan venyttelemiseen. Jokaisen treenin jälkeen jäätävä venyttelemään - piste. And you know what? Kuukauden jälkeen meni ensimmäinen spagaati pohjaan, mun parempi ja venyvämpi puoli eli oikea. Puoli vuotta myöhemmin pohjaan meni myös vasen. Vuosi myöhemmin sivuspagaatiin olen päässyt pari kertaa, mutta useammilla venyttelykerroilla väliin jää nyrkin mentävä rako, sillä tää spagaati vaan on mun mielestä maailman inhottavin. Mutta kyllä sekin vielä menee! Spagaatien lisäksi olen huomannut selvästi reisien ja selän notkistuneen, mikä on varmasti helpottanut treenisuoritusta sekä palautumista.

Kaiken kaikkiaan olen uhrannut jokaisen treenin jälkeen maksimissaan 15 minuuttia venyttelyyn. Hyvän musiikin soidessa korvanapeista aika tuntuu paljon lyhyemmältä, ystävän kanssa höpistessä vielä lyhyemmältä.

Tärkeintä venyttelyssä on muistaa, että älä venytä, jos sattuu. Venytyksen pitää ja se saakin tuntua (inhottavalta?), mutta jos epämukava tunne ja venytys muuttuu kivuksi, hellitä välittömästi. Tarkoituksena ei ole rikkoa paikkoja! Toinen tärkeä asia venyteltäessä on, että lihakset ovat lämpimät. Kevyt lämmittely, kuten haarahypyt ja kyykyt, saavat lihakset lämpimiksi, jolloin ne venyvät helpommin ja palautuvat venytyksestä nopeammin.

Tässä neljä venytysliikettä, jotka avaavat nivusia ja venyttävät taka- sekä etureittä, mikä auttaa spagaatinvenyttelyssä. Tee jokaista liikettä treenin jälkeen noin 10 - 30 sekunttia. Tee liikkeet uudestaan pari tuntia myöhemmin, esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa, mutta pysy venytyksessä tällöin 30 - 60 sekunttia.

1. Pohkeet, etureisi, nivuset
Monipuolinen liike, joka venyttää pohkeita, reisiä ja nivusia sekä samalla vahvistaa reisilihaksia. Pidä yläkroppa pystyssä ja paino keskellä. Tukea voit hakea nojaamalla etummaiseen jalkaan. Takajalan tulisi olla mahdollisimman suorassa.

2. Nivuset
Tärkeä venytys, joka auttaa muun muassa pidentämään juoksuaskelta sekä tekemään kävelystä sulavampaa. Edellisestä liikkeestä pääset tähän venytykseen helposti, kun lasket polven maahan ja tuot painoa eteenpäin. Voit tehostaa venytystä painamalla alaselästä lantiota kohti lattiaa. Muista, että etupolvi ei saa mennä varpaiden yli!

3. Etureisi
Edellisestä venytyksestä pääset etureiden venytykseen, kun nostat takimmaisen jalan ylös. Ota nilkasta kiinni ja vedä kevyesti nilkkaa kohti pakaraa. Jos koukistat käden, saat kaupan päälle mukavan ojentajavenytyksen.

4. Takareisi
Tuo paino takimmaiselle jalalle ja suorista etujalka. Nilkkaa ojentamalla ja koukistamalla saat venytyksen tuntumaan eri kohtaa takareittä. Pidä selkä suorana ja tuo napaa polviin.

5. Spagaati
Kun lähdet venyttämään spagaatia, pidä paino tasaisesti molemmilla käsillä etujalan molemmin puolin. Pidä etujalka suorana, lantio keskellä ja takajalka suoraa taaksepäin ojennettuna. Mene niin alas kuin voit ilman kipua ja hengitä syvään - joka hengityksellä mene hieman alemmas. Yritä pitää kroppa mahdollisimman rentona.

Haasta itsesi ja kokeile kuukauden päivät sisällyttää venyttely arkeesi. Lupaan, että pian et osaa enää lopettaa treeniä ilman sitä! Kun huomaat, että alat pikkuhiljaa venymään yhä enemmän, tekee myös mieli venytellä enemmän ;) Jos tällainen kankikaikkonen pystyy saamaan spagaatit, niin uskon, että siihen pystyy kuka vaan!

 

-Aksenia

Silkkiset sääret treenisortsien alla

Olen ollut hetken aikaa nyt Buzzadorina ja päässyt mukaan pariin mielenkiintoiseen kampanjaan. Buzzador on siis henkilö, joka osallistuu kampanjoihin ja testaa erilaisia tuotteita, jonka jälkeen kertoo näistä tuotteista eteenpäin. Tällä kertaa kampanjassa olivat Bic Soleil Bella -höylät.



Olen äärimmäisen laiska sheivailija, joten mieluummin epiloin kuin höylään, sillä epilointia tarvitsee tehdä paljon harvemmin. Epiloimisen karvojennyppimiskipuunkin tottuu yllättävän nopeasti ensimmäisten kertojen tuskanhien jälkeen. Ainoa ongelma epiloinnissa on se, etten saa sillä pois kaikkein hennoimpia karvoja, jolloin lopputulos on enemmänkin karhea kuin silky smooth. Siksi onkin kiva testata uusia höyliä ja katsoa, josko näillä saisi upeat kesäsääret, joita kehtaisi ulkoiluttaa sortsien kanssa.

Kokeilin höyliä viikonloppuna ensimmäistä kertaa, ja yllätyin positiivisesti. Höylä on äärimmäisen terävä, ja jo yhdellä vedolla sai sileää jälkeä. Aikaa sheivailuille ei siis tarvinnut uhrata tuntitolkulla. Ainoa miinus terävässä höylässä on, että sillä on myös erittäin helppo saada haavoja.

 

Vaikka tuote olikin hyvä, en huomaa siinä suuren suurta eroa muihin kokeilemiini höyliin. Voisin kuitenkin suositella herkkähipiäisille kavereilleni tätä höylää, sillä terävän terän ansiosta ihoa ei tarvitse ärsyttää pitkillä ajeluilla. Ja jos hinta on samaa luokkaa muiden vastaavien höylien kanssa, valitsisin tämän. Ihan kelpo tuote siis!

Nyt uskaltaa päästää tuon miehekkeen lähelle jalkoja

Haluaisitko sinäkin päästä kokeilemaan uusia tuotteita? Buzzadoriksi ryhtyminen on helppoa! Seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi (mainitse käyttäjänimeni: anakvi).

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille!

 

-Aksenia

Aamupuntille, mars!

Kun ihanat helteet hellii Suomea, ei ajatus työpäivän jälkeisestä salista tunnu houkuttelevalta. Ajattelinkin kokeilla pitkästä aikaa aamusalia ja katsoa, miltä aamurääkki tuntuu. Muuten tykkään kyllä aamutreenaamisesta, kuten lenkkeilystä, mutta salille en ole meinannut jaksaa lähteä heti aamusta. Lieneekö syynä se, että lihakset tuntuu olevan vielä ihan unessa ja painoja joutuu lataamaan tankoon vähemmän mitä iltapäivällä.

Päätin kuitenkin kokeilla tehdä jalkatreenin aamulla. Ei muuta kuin herätyskello soimaan 5:45 ja tuntia myöhemmin lataan jo painoja tankoon salilla. Yllätyin, miten kivuttomalta aamusali tuntui! Salilla oli sitä paitsi kiva olla, kun siellä oli vain kourallinen ihmisiä mun lisäksi. Supersarjat ja parin laitteen varaaminen onnistui ilman jonoja ja vihaisia katseita. Painoja laitoin noin 75% siitä, mitä illalla käyttäisin, joten edes hirveästi ei tarvinnut lähteä tiputtelemaan.

Loppujen lopuksi aamutreenin takia jouduin tinkimään vain 15 minuuttia unesta (ja töihin menin 45 minuuttia normaalia myöhemmin, kiitos liukuva työaika!). Lopputulos: pirteämpi olo töissä. Väsyneiden lihaksien takia kerrankin istumatyö tuntui mukavalta eikä puuduttavalta. Plussana tietty että ehdin iltapäivällä vielä nauttimaan auringonsäteistä, eikä tarvinnut uhrata arvokasta auringonpalvomisaikaa sisällä! Taidankin ottaa jatkossa nämä aamusalit ihan vakkareiksi treenikalenteriini. Tai ainakin yrittää (voi nimittäin tehdä tiukkaa herätä joka aamu samaan aikaan auringonnousun kanssa).

Näin ihanilla ilmoilla kannattaakin suunnata aamulla pumppailemaan: saat päivän rääkin tehtyä heti aamulla ja siitä on ihana mennä suihkuun ja siitä sitten freesinä töihin. Lisäksi saat koko iltapäivän vapaaksi ja voit pyhittää sen rentoutumiselle ja auringosta nauttimiselle!

Mikä on teidän mielestä paras aika päivästä treenata?

 

Kyllä jaksaa hymyilyttää aamupuntin jäljiltä



-Aksenia

Oman pumppitunnin suunnittelua

Monta vuotta jumppatunneilla ravanneena ajattelin rohkaistua ja siirtyä asiakaspuolelta ohjaajaksi. Pari vuotta sitten ohjasin koulullamme Turun kauppiksella opettajille lihaskuntotuntia ja tein siinä sivussa pari tuurausta yliopistoliikunnalla, mutta en innostunut ohjaamisesta sen enempää vaan halusin itse olla vielä asiakaspuolella. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että olisi aika siirtyä ohjaajapuolelle. Kävin sitten kesän alussa juttusilla yo-liikuntasuunnittelijan kanssa, ja sain oman body-tunnin syksyn lukkariin! Tiukat 75 minuuttia armotonta lihaskuntoharjoittelua siis luvassa ;)

YO-liikunnan hyvä ja samalla myös huono puoli on se, että ohjaaja suunnittelee itse tuntinsa. Hyvä puoli on se, että saa valita itse musiikit sekä mitä tunneilla tehdään. Huono puoli on se, että tosiaan joutuu miettimään tunnin rakenteen alusta loppuun, mikä on työlästä. Helpompaa olisi, jos Les Mills -tyyliin opettelisi jonkun muun suunniteleman tunnin ulkoa, eikä tarvitsisi itse keksiä liikkeitä ja musiikkeja. Onneksi lihaskuntotunnin rakenne on suhteellisen helppo ja toistettava: lämmittely, jalat, rinta, selkä, kädet, vatsat ja venyt. Ja nyt voin tosiaan itse valita kaikki mun lempparibiisit tunnille!

Tässä hyviä treenibiisejä, joita aion käyttää tunnilla. Mun mielestä treenimusiikin tulee olla vauhdikasta, jotta treeniin saa hyvän pumpin päälle. En malta odottaa, että syyskuussa pääsen kokeilemaan tätä ohjelmaa! Toivottavasti myös tunnillakävijät tulee olemaan yhtä innoissaan kuin minä tästä ohjelmasta ja näistä biiseistä.

Lämppä

 

Lämppä tangon kanssa

 

Kyykky

 

Rinta

 

Selkä (tangolla)

 

Ojentaja

 

Hauis

 

Askelkyykky

 

Olat

 

Vatsat

 

Selät + punnerrukset

 

Lankkuhaaste

 

Venyttelyt

Tällainen Body'75 -tunti on tiedossa syksyllä! Normaalista pumppitunnista poiketen ajattelin liittää tunnin loppuun Jenkeissä paljon käytössä olleen lankkuhaasteen, eli rankan treenin jälkeen vahvistetaan syviä keskivartalolihaksia lankulla. Mitä mieltä olette näistä biiseistä ja ohjelman rakenteesta? :)

-Aksenia