flowmode

flowmode

torstai 10. heinäkuuta 2014

Mä vielä opettelen tykkäämään juoksemisesta

En ole oikeastaan koskaan erityisemmin tykännyt lenkkeilystä. Ennen tätä kuluvaa vuotta lenkkeily oli mulle vain pakollinen treeni, jotta en paisuisi pullaksi ja että kunto pysyisi jotenkin yllä. Viime kesänä monet kaverini juoksivat puolimaratonin, ja kilpailuhenkisenä ihmisenä ajattelin, että kyllä mäkin sen vielä juoksen... Ensin pitäisi vaan opetella juoksemaan pidempiä kuin 2 kilometrin lenkkejä.

Ehkä noi uudet kivan siniset lenkkitossut on syy, miksi askel kulkee nykyään niin kevyesti?

En ennen tykännyt lenkkeillä yhtään, koska olen aina tykännyt mahdollisimman intensiivisestä treenistä: cheerleading, kilpa-aerobic ja tanssi ovat kaikki vauhdikkaita ja nopeatempoisia lajeja, joissa syke hyppii maksimissa. Näihin verrattuna monen tunnin pituinen hölköttely tuntui musta ajan haaskaamiselta, ja lähinnä juostessa odotin, että pääsee nopeasti kotiin.

Aina, kun sain pakotettua itseni pururadalle, mun lenkit oli maksimissaan kaksi kilsaa, koska lenkkeily nyt vaan tuntui musta hiton tylsältä. Viime keväänä kuitenkin ollessani Jenkeissä vaihdossa otin tavaksi lähteä aamuisin juoksentelemaan läheiselle pururadalle ihan vaan ajan kuluksi. Aloitin juoksemalla paria kilometriä ja lenkkikertojen myötä aina lisäsin juoksumatkaa. Yhtäkkiä huomasin, että normaalin 2 kilometrin lenkin sijaan jaksoinkin juosta jo viisi! Vitsit, mikä voittajafiilis! Tästä oli helppo jatkaa: yritin jokaisella lenkillä juosta vielä puoli kilometriä enemmän. Ja taas kilpailuhenkisenä ihmisenä piti aina yrittää juosta ne ylimääräiset metrit, vaikka ei olisi millään jaksanut.

Musat korville ja menoks! Oon aivan rakastunut noihin kuulokkeisiin, vaikka iskän mukaan näytänkin ne päässä marsilaiselta
 
Vaihdossa lenkkeilessäni koin ensimmäisen kerran runner's flow'n: eli askel kulki kevyesti ja tuntui, että olisin jaksanut juosta vaikka kuinka kauan. Ihan mahtava tunne! Sen jälkeen lenkkeilystä on tullut mulle terapeuttinen treeni: laitan musat korviin ja lähden metsään pistämään töppöstä toisen eteen. Polulla ehtii helposti fiilistellä hyviä biisejä sekä miettiä omia juttuja. Leppoisa hölköttely auringonpaisteessa metsän keskellä rauhoittaa kivasti muuten kiireistä arkea, vaikka aina ei flow'n huumaa kokisikaan.


Soijaa saa ja pitää pukata, sillä juoksutreenillä poltellaan löllöt kehosta!

Pari päivää sitten lähdin lenkille ja päätin, että nyt juostaan niin kauan kuin jaksetaan. Ja yllättävän hyvin siinä jaksoi: 17,5 kilometria taittui aika kepeästi! En ole siis koskaan juossut näin pitkää matkaa, enkä ikinä siihen kuvitellut kykeneväni. Tästä innostuneena rupesin harkitsemaan vakavasti puolimaratontavoitettani uudestaan. Ehkäpä tämmöinen entinen lenkkeilyninhoaja voisi jopa juostakin tuon matkan? Ensi viikonloppuna järjestetään Pullukka Run Vierumäellä, jossa pystyisi tuon matkan taittamaan... pitääkin suunnata siis sinne ;) Onko kukaan teistä juossut tai aikonut juosta puolimaratonia?

Sports Tracker on kyllä mahtavin juoksuappi!


17,5 kilometriä takana, tuloksena märkä paita ja punainen naama.

Näin kesällä on paras aika kohottaa kuntoa lenkkeilemällä, joten ei muuta kuin hyvät musat korville ja pururadalle! Uskokaa pois: jos tämmöinen anti-lenkkeilijä onnistuu löytämään ilon juoksemisesta, siihen pystyy kuka vaan!

-Aksenia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti