Niin kuin aiemmin kirjoittelin, olen innostunut juoksemisesta vasta tämän vuoden puolella, enkä tosiaan olisi ikinä voinut kuvitellakaan pystyväni juoksemaan edes yli kymmenen kilsan lenkkejä. Viikko sitten juoksemani pidemmän lenkin jälkeen kuitenkin ajatus puolimaratonista alkoi tosissaan mietityttämään ja mun kilpailuvietti nosti päätään. Suuntasimme siis poikakaverin kanssa urheiluviikonloppulomalle Vierumäelle, jossa järjestettiin Pullukka Run 2014 -juoksutapahtuma.
 |
| Ready to run! |
Pullukka Run on Sami Hedbergin järjestämä kesäinen juoksutapahtuma Vierumäellä. Vaihtoehtoina oli juosta joko puoli maraton tai pikkupullukka eli 6,5 km. Puolimaratonissa pystyi valitsemaan haluaako kilpa- vai kuntosarjaan. Kun kysyin, että mikä niillä on eroa, niin vastaus oli: "Jos juokset puoli maratonin tunti kymmeneen, niin mene kilpasarjaan". Yeah right... kuntosarja that is! Omana tavoitteenanihan oli juosta tuo 21,1 kilometriä alle kahteen tuntiin, joten kuntosarja sopi siihen oikein passelisti.
Koko tapahtumassa oli juoksijoita yhteensä noin 500. Fiilis oli kyllä aika hullu, kun ihmiset ryhmittyivät lähtöviivalle ja kovaäänisistä kuului "Minuutti lähtöön!". Siinä vaiheessa teki mieli jänistää: miksi mä taas innostuin tällaisesta itsensäkiduttamisesta ja maksoin siitä, että pääsen rääkkäämään itseäni kahden tunnin ajaksi? Mitä jos mä hyydyn? Vähänkö olisi noloa jättää kesken... Syke oli maaliviivalla seisoskellessakin jo 150, koska jännitti niin paljon. Yritin siinä sitten järkeillä, että jos en jaksa, niin hätätapauksessa vaikka kävelen maaliin. Pääasia on, että näytän itselleni, että pystyn tähän. Tässähän kilpaillaan vaan itseään vastaan.
 |
| Kamerat pyöri taivaalla |
Illan isäntä ja tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg pamautti pyssyllä lähtölaukauksen, ja sadat ihmiset lähti liikkeelle. Ensimmäinen kierros eli noin 6 kilsaa meni sykkeet koholla, ei juoksunopeuden takia vaan ihan vaan siksi, että vieläkin jännitti niin pirusti. Onneksi puolen tunnin kohdalla rentouduin, kun juoksu rullasi, rintaan ei pistänyt, mahaan ei sattunut eikä askelkaan painanut. Silloin uskalsin hengähtää helpotuksesta: tämähän saattaa jopa sujua hyvin!
 |
| Ensimmäisellä kierroksella vielä irtosi hymy. Tapahtuman järjestäjä Sami Hedberg takaoikealla! |
Yllätyin, miten kevyesti 21,1 kilometriä meni ja miten nopeasti aika kului! Hyvät musiikit korvilla askel tuntui kevyeltä ja muita edessä juoksevia seuraamalla ei jäänyt liikaa jälkeen. Viimeisen kierroksen, joka oli kuusi kilometriä, päätin juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee ja sen kyllä tunsi jaloissa maaliviivalla. Vaikka jalkoja vähän hapottikin, olo oli suhteellisen hyvä ja energinen maratonin jälkeen. Maaliviivan ylitettyäni kuulin musiikin läpi, että olin naisten kuntosarjan kolmas! En meinannut uskoa korviani. Mahtava fiilis! Tällainen anti-juoksijakin näköjään voi oppia tykkäämään juoksemisesta.
 |
| Kolmas sija, wuhuu! |
 |
| Yritin venytellä juoksun jälkeen... |
 |
| ...Au. |
 |
| Sami on kyllä naurettavin mies ikinä! Räkätän aina räkä poskella hänen jutuille. |
 |
| Kolmas sija, wuhuu! |
Koko tapahtuma oli musta ihan mielettömän kiva, niin onnistunutta, hyvän sään suosimaa juoksutapahtumaa kuin illan stand up Finlandia -showta myöten. Ollaan poikakaverin kanssa Sami Hedberg -faneja, joten hänen shownsa illalla kruunasi hyvän päivän. Illan stand up show'n lipulla pääsi myös hotelli Scandicin yökerhoon, jossa Matti Nykäsen piti esiintyä. Kun oltiin odoteltu yli puoli tuntia, eikä keikka ottanut alkaakseen, päätettiin lähteä nukkumaan. Olisihan se ollut kiva nähdä, minkälainen esiintyjä Nykäsen Masa olisi ollut, kun tuskin tulee muuten koskaan ostettua lippuja sen keikalle. Aamulla kuitenkin huomasi, että oli ollut hyvä päätös lähteä aikaisin nukkumaan, niin selvisi hyvässä hapessa aamupalabuffettiin. Se olikin sitten mun palkinto siitä, että pääsin maaliviivan yli ;)
Tästä on hyvä jatkaa juoksuharrastusta! Iskä heittikin vitsille, että kohta sä lähdet New Yorkiin juoksemaan maratonia. Ei yhtään hullumpi idea!
-Aksenia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti